Kolumni: Teen uhallista: En halpuuta

Tunteet ovat jyllänneet ruokamarkkinoilla reilun vuoden verran enemmän kuin pitkään aikaan. Keskon pöräyttämä hintaralli ei herättänyt juuri mitään huomiota, mutta S-ryhmän tammikuussa 2015 aloittama halpuuttaminen suorastaan räjäytti tunteet pintaan, erityisesti tuottajilta. Moni saksi vihreän korttinsa kahtia.

Minulla ei ole vihreää läpyskää koskaan ollutkaan, mutta olen taannoin viistänyt kassalla ja joskus baaritiskilläkin äitini sivukorttia, jotta eläkeläisvanhempani saavat pongoja tililleen.

Myös Aino-Maria Immosen väitöstutkimus osoittaa, että ruokavalinnat herättävät kosolti tunteita, usein ristiriitaisiakin. Itsestäni olen viime aikoina selkeästi tunnistanut esimerkiksi halpuuttamisen aiheuttaman ärtymyksen. Se iskee, kun marketissa väistelen alesta kertovia kylttejä ja kuulen kajareista halpuuttamisen ilosanomaa monta monituista kertaa.

Sympatiani puolestaan heräävät tuottajia miettiessä, miten ihmiset jaksavat sitä työtä tehdä näissäkin markkina­oloissa.

Moni kuluttaja säästää ruokamenoissa pakosta, ja halvan ostaminen on rahan vähyyden vuoksi täysin ymmärrettävää.

Jotkut taas säästävät tottumuksen vuoksi. Suomalaiset ovat hyvin otollista halpuuttajakansaa. Jonotamme ilmaisia ämpäreitä tuntitolkulla ja ajamme autolla ylimääräisiä kilometrejä saadaksemme edukkaan kahvipaketin. Siitä kun tulee ihan voittajaolo.

Olen itse ollut toistaiseksi siinä onnellisessa asemassa, että olen pystynyt kaupassa tekemään myös muuhun kuin hintaan perustuvia valintoja. Nappaan maitohyllystä tölkin, jonka alla nykyään on halpuutuksesta kertova lämiskä. En kuitenkaan valitse tätä tölkkiä aiempaa pienemmän euromäärän takia, vaan koska juuri tuo luomu maistuu minun suussani parhaimmalta.

Ohitan altaat, jossa kököttävät halvat kilon juustoköntsät. Ruisleipää näyttelevät eli myös vehnää sisältävät reissarit, palat ja puikulat jäävät huomiottani, sillä nykyään leivon itse ruisleipäni. Kalaa pyydän naapurilta. Luomulammasta käyn ostamassa suoraan tuottajalta.

Tätä nykyä huomaan niin tunteitten kuin toiminnankin tasolla selkeästi hannaavani voimakasta halpuutusmarkkinointia vastaan. Itäsuomalaisittain ilmaistuna siis teen uhallista. En halpuuta.

Aiheesta lisää:

Ostatko halpaa ruokaa vai sellaista, josta tuottajallekin jää enemmän?

Riitta Ryynäsen muita kolumneja:

Ai yrittäjäksi tuosta noin vaan?

Kesäkeitto jakaa kansan kahtia