Maastoliikennelain avoin valmistelu polkee lain laatua

sari.penttinen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Suomalaista lainvalmistelutyötä leimaa usein kiire. Se aiheuttaa laatuongelmia, kuten tekstin vaikeaselkoisuutta ja vaikutusarviointien puutteellisuutta. Tätä mieltä ovat olleet jo vuosia sitten muun muassa valtioneuvoston kansliapäälliköt.

Ympäristöministeriö ja tulevaisuusvaliokunta ovat sitä mieltä, että päätöksenteon pitää olla avoimempaa ja kansalaisten pitää saada osallistua lakien valmisteluun. Siksi ministeriö ja valiokunta päättivät joukkoistaa maastoliikennelain valmistelun.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että lakiesityksen valmistelu on avointa ja kansalaiset saavat esittää ideoita sekä kertoa kokemuksia aihepiiristä.

Kansalainen Penttisestä pitäisi kai tuntua hyvältä, kun ympäristöministeriö ja tulevaisuusvaliokunta näin minua kosiskelevat osallistumaan yhteiseen päätöksentekoon? Mutta kun ei tunnu, olen ärtynyt, pöyristynyt ja tuohtunut.

Itä-Suomen yliopistossa viime vuonna tarkastetun väitöskirjan mukaan ministeriöt ovat yrittäneet parantaa lainvalmistelun laatua jo runsaat 40 vuotta ilman konkreettisia tuloksia. Voi hyvänen aika miten irvokkaalta tällainen joukkoistamiskokeilu tuntuu tämän tiedon valossa!

Maastoliikennelain joukkoistaminen, eli lakiesityksen avoin valmistelu on törkeää virkamiesten ajan ja rahan tuhlausta. Suomi joukkoistaa -sivustolla kerrotaan suoraan, että joukkoistamisen suunnittelusta ja toteuttamisesta koituu virkamiehille lisätyötä.

Tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajan Oras Tynkkysen mukaan joukkoistamiskokeilun ideana on hankkia kokemuksia Suomen oloihin sopivista keinoista avata lakien valmistelua kaikille kiinnostuneille.

Yhteiskuntamme on vahvasti lakisidonnainen. Monien asioiden järjestäminen vaatii lainsäädännöllisiä keinoja. Lainvalmistelutyö on vaativaa, vaatii monipuolista osaamista ja laajaa yhteistyötä.

Miksi lainsäädäntötyötä tekevien virkamiesten pitää kuluttaa aikaansa nettikeskustelun antia perkaamalla? Mitä niin olennaista tietoa tällaisilta avoimilta nettifoorumeilta on saatavilla, että työpanos kannattaa?

Väitän, että ajantasaista informaatiota, ihmisten ideoita ja kokemuksia maastoliikennelain toimivuudesta voitaisiin hankkia paljon tehokkaamminkin.

Suomi on yhdistysten luvattu maa. Moottorikelkkailijoiden, luonnonsuojelijoiden, metsästäjien ja muiden luonnossaliikkujien yhdistykset sekä maanomistajien etujärjestöt kertovat kysyttäessä varmasti mielellään näkemyksensä maastossa liikkumiseen.

Ne kertoisivat näkemyksensä todennäköisesti hyvin jäsennellysti ja taustatiedon kera. Kenenkään ei tarvitsisi kahlata satoja nettikeskustelun pätkiä läpi ja koostaa niistä jotain kokonaisuutta.

Joukkoistamisessa ei ole kyse kansanäänestyksestä, eikä näkökantojen kuvitellakaan olevan otos kansalaisten näkemyksistä, kerrotaan suomijoukkoistaa.fi-sivustolla. Entäs sitten, jos sivustolle kirjoittavat kommentin vain jyrkän kielteisesti tai erittäin positiivisesti esimerkiksi moottorikelkkailuun suhtautuvat kansalaiset? Otanta on tällöin kovin vinoutunut.

Entä jos yksikään yksityinen maanomistaja ei jouda kertomaan näkemystään? Kyse on kuitenkin maanomistusoikeuteen voimakkaasti vaikuttavasta laista.

Väitöstutkimuksen mukaan lainvalmistelijoiden liikkumavara on kapea poliittisesti kiistanalaisissa kysymyksissä. ”Maastoliikennelaki valikoitui joukkoistettavaksi, koska se oli sopiva käsittelyä odottava laki, joka koskee selkeitä ja konkreettisia kysymyksiä”, kertoi ympäristöministeri Ville Niinistö.

Tulevaisuusvaliokunnan Tynkkysen mukaan maastoliikennelain valitseminen joukkoistettavaksi oli rohkeaa sen kiistanalaisuuden takia.

Valtioneuvoston kansliapäälliköiden jo vuosia sitten esittämien ehdotusten mukaan valtioneuvoston ja sen ministeriöiden pitäisi huolehtia lainvalmistelun yleisestä resursoinnista niin, että ministeriöillä on myös käytännössä mahdollisuudet hyvään lainvalmisteluun.

Lainvalmistelun ja sitä koskevien kehittämistoimenpiteiden koordinointia ja tukea koskevat järjestelyt ovat Suomessa huomattavasti heikompia kuin OECD- ja EU-maissa yleensä. Joukkoistamalla ympäristöministeriö pitää ainakin huolen siitä, että virkamiehillä ei ole käytännön mahdollisuuksia hyvään lainvalmisteluun.

Avaa artikkelin PDF