Asiantuntijalta: Pienteillä on huomattavayhteiskunnallinen merkitys
Pienteitä on usein rinnastettu verisuoniston hiussuoniin. Vertaus on monella tavoin osuva: kuolio uhkaa, jos hiussuonisto tukkeutuu.
Pienteitä Suomessa riittää, onhan maa laaja ja eurooppalaisittain varsin harvaan asuttu.
Valtion hoidossa olevista vajaasta 80 000 kilometristä maanteitä noin kolmasosa voidaan luokitella pienteiksi. Valtaosa tiestömme hiussuonistoa on kuitenkin yksityisteitä, noin 350 000 kilometriä.
Kaiken kaikkiaan pienteitä on suurin piirtein yhtä paljon kuin matka maasta kuuhun ja noin 10 kertaa maapallon ympärysmitta. Näillä teillä on Suomessa koko yhteiskunnan toiminnan kannalta erittäin laaja-alainen ja suuri, ellei ratkaiseva merkitys.
Asuminen, koulukuljetukset, maanviljely, maidonkuljetus, asiakasliikenne yrityksiin, metsätalous, alkuaineteollisuus, vapaa-ajan liikenne, kalastus, metsien moninaiskäyttö, luonnonsuojelualueet, pyöräily, rallit ja niin edelleen. Luettelo yksityisteiden käyttäjäryhmistä ja liikenteestä on pitkä.
Eräs keskeinen haaste on liikkumisen ja kuljetusten peruspalvelutason ja päivittäisen liikennöitävyyden turvaaminen. Työ-, koulu- ja asiointimatkat on voitava tehdä turvallisesti ja yhteiskunnan hoivapalvelut on pystyttävä hoitamaan.
Kiistatta metsärikkauksien hyödyntäminen on hyvinvointimme ja kansantalouden kannalta eräs avainkysymyksistä, kuten selvitysmies Jorma Elorannan raporttikin tunnistaa. Vuosikymmenten aikana vaivalla rakennetun liikenneinfrastruktuurin rapautumista teollisuus nyt vähiten kaipaa, muiden harmiensa päälle.
Puukuljetuksista liki kaikki alkaa pienteiden varrelta.
Eikä vähätellä sovi myöskään metsien moninaiskäytön tuomaa liikenne- ja tietarvetta. Mahdollisuus esimerkiksi marjastaa, sienestää, metsästää ovat kansallinen rikkaus, joita suomalaisten kannattaa vaalia.
Maataloudessa rakennemuutos suurempiin tilakokoihin ja tuotannon erikoistumisiin tarkoittaa sekin enemmän ja raskaampia kuljetuksia pienteillä. Tarvitaan teitä, jotka jaksavat kantaa harteillaan aiempaa raskaampaa kalustoa ja joille mahtuu leveämpikin laite.
Suomessa yksityisteiden tienpidon järjestelmä on erinomainen ja edullinen; kolmikantaperiaate tieosakkaat, valtio ja kunta. Kullakin on oma roolinsa. Suomalainen systeemi on ylivoimaisen hyvä verrattuna mihin muuhun maahan tahansa.
Tien osakkailta ja käyttäjiltä tulee jatkossakin edellyttää omaa panostusta ja kaikkien tarpeellisten töiden säännöllistä tekemistä. Vastuu tiestä ja tienpidosta on ilman muuta osakkailla.
Yksityisteiden avustaminen valtion ja kunnan toimesta on yhteiskuntataloudellisesti
kannattavaa, jopa välttämätöntä. Kyse on teiden rakenteellisen kunnon turvaamisesta ja tieomaisuuden ylläpidosta, mutta myös asumisen mahdollistamisesta ja elinkeinoelämän kuljetuskustannusten hallinnasta.
Eräs huomion arvoinen seikka on teiden yleiskäyttöoikeus, joka voidaan ikään kuin ostaa valtion- ja kunnanavustuksilla. Onhan kovin epäreilua maksattaa yleiskäyttöoikeus pelkästään tieosakkailla.
Viime vuosina on valtio tukenut asuttujen yksityisteiden parantamisia 23 miljoonalla eurolla vuodessa. Tänä vuonna summa on 13 miljoonaa.
Yhteiskunnan toimintojen turvaamisen näkökulmasta kehityksen suunta on kovasti huolestuttava. Herää kysymys; tiedostammeko tarpeeksi tiestömme hiussuoniston merkitystä.
Huomattakoon, että Ruotsissa valtio osallistuu yksityisteiden tienpitoon noin sadalla miljoonalla eurolla tiepituuden ollessa vain viidenneksen suurempi kuin Suomessa.
Tiekunnat ovat kustannuspaineessa joutuneet tinkimään teiden kuivatuksen sekä tierakenteiden kunnossapidosta.
Tekemättömyys kuitenkin kostautuu; aika ei tietä paranna. Tietä ja sen rakenteita tulee jatkuvasti hoitaa, välillä myös korjailla. Tien kunnolla on vaikutusta kiinteistöjen arvoihin ja muun muassa puun kantohintaan. On siis tieosakkaidenkin etu huolehtia tiestään.
Yksityisteiden tienpito on turhan hajanaista eikä yhteistyötä tiekuntien kesken juuri ole. Kukin painiskelee samojen ongelmien kanssa; mistä löytää esimerkiksi auraaja ja pölynsidonta on kallista.
Tienpitoa voitaisiinkin tehostaa tiekuntien keskinäisellä yhteistyöllä. Kannattaisi kokeilla yhteisurakoita ja -hankintoja ja tiekuntien yhdistämisiä. Silloin yksikköhinnat voivat laskea.
Alalle on viime vuosina tullut myös osaavia toimijoita kuten tieisännöitsijöitä, joiden puoleen voi kääntyä.
Tienpidossa on arvokasta omata hyvät tiedot ja taidot. Kun vähävarainen jotakin tekee, kannattaa se aina tehdä kunnolla. Onneksi yksityisteistäkin alkaa jo löytyä hyviä oppaita muun muassa hallintoon, parantamiseen ja tieyksiköintiin. Kesällä ilmestyy kunnossapidon opas.
Kaiken kaikkiaan; yhdestäkään pirtistä ei savu nouse, ellei meillä ole hyvää tiestöä ja sen kaikkein pienimpiäkin väyliä.
Juha Marttila
MTK:n puheenjohtaja
Jaakko Rahja
Suomen Tieyhdistyksen toimitusjohtaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
