vierasyliö Pienteillä on huomattavayhteiskunnallinen merkitys

Pienteitä on usein rinnastettu

verisuoniston hiussuoniin. Vertaus on monella tavoin

osuva: kuolio uhkaa, jos hiussuonisto tukkeutuu.

Pienteitä Suomessa riittää, onhan maa laaja ja eurooppalaisittain varsin harvaan asuttu.

Valtion hoidossa olevista

vajaasta 80 000 kilometristä maanteitä noin kolmasosa

voidaan luokitella pienteiksi. Valtaosa tiestömme hiussuonistoa on kuitenkin yksityisteitä, noin 350 000 kilometriä.

Kaiken kaikkiaan pienteitä

on suurin piirtein yhtä paljon kuin matka maasta kuuhun ja noin 10 kertaa maapallon

ympärysmitta. Näillä teillä on Suomessa koko yhteiskunnan toiminnan kannalta erittäin laaja-alainen ja suuri, ellei

ratkaiseva merkitys.

Asuminen, koulukuljetukset, maanviljely, maidonkuljetus, asiakasliikenne yrityksiin,

metsätalous, alkuaineteollisuus, vapaa-ajan liikenne, kalastus, metsien moninaiskäyttö,

luonnonsuojelualueet, pyöräily, rallit ja niin edelleen. Luettelo yksityisteiden käyttäjäryhmistä ja liikenteestä on pitkä.

Eräs keskeinen haaste on liikkumisen ja kuljetusten peruspalvelutason ja päivittäisen liikennöitävyyden turvaaminen. Työ-, koulu- ja asiointimatkat on voitava tehdä turvallisesti ja yhteiskunnan hoivapalvelut on pystyttävä hoitamaan.

Kiistatta metsärikkauksien hyödyntäminen on hyvinvointimme ja kansantalouden kannalta eräs avainkysymyksistä,

kuten selvitysmies Jorma Elorannan raporttikin tunnistaa. Vuosikymmenten aikana vaivalla rakennetun liikenneinfrastruktuurin rapautumista teollisuus nyt vähiten kaipaa, muiden harmiensa päälle.

Puukuljetuksista liki kaikki alkaa pienteiden varrelta.

Eikä vähätellä sovi myöskään metsien moninaiskäytön

tuomaa liikenne- ja tietarvetta.

Mahdollisuus esimerkiksi

marjastaa, sienestää, metsästää ovat kansallinen rikkaus, joita suomalaisten kannattaa vaalia.

Maataloudessa rakennemuutos suurempiin tilakokoihin

ja tuotannon erikoistumisiin tarkoittaa sekin enemmän ja raskaampia kuljetuksia pienteillä. Tarvitaan teitä, jotka jaksavat kantaa harteillaan aiempaa raskaampaa kalustoa ja joille mahtuu leveämpikin laite.

Suomessa yksityisteiden tienpidon järjestelmä on erinomainen ja edullinen; kolmikantaperiaate tieosakkaat,

valtio ja kunta. Kullakin on oma roolinsa. Suomalainen systeemi on ylivoimaisen hyvä

verrattuna mihin muuhun maahan tahansa.

Tien osakkailta ja käyttäjiltä

tulee jatkossakin edellyttää omaa panostusta ja kaikkien tarpeellisten töiden säännöllistä tekemistä. Vastuu tiestä ja tienpidosta on ilman muuta osakkailla.

Yksityisteiden avustaminen

valtion ja kunnan toimesta on yhteiskuntataloudellisesti

kannattavaa, jopa välttämätöntä. Kyse on teiden rakenteellisen kunnon turvaamisesta ja tieomaisuuden ylläpidosta, mutta myös asumisen mahdollistamisesta ja elinkeinoelämän kuljetuskustannusten hallinnasta.

Eräs huomion arvoinen seikka on teiden yleiskäyttöoikeus, joka voidaan ikään kuin ostaa valtion- ja kunnan-

avustuksilla. Onhan kovin

epäreilua maksattaa yleiskäyttöoikeus pelkästään tieosakkailla.

Viime vuosina on valtio

tukenut asuttujen yksityisteiden

parantamisia 23 miljoonalla eurolla vuodessa. Tänä vuonna summa on 13 miljoonaa.

Yhteiskunnan toimintojen

turvaamisen näkökulmasta kehityksen suunta on kovasti huolestuttava. Herää kysymys; tiedostammeko tarpeeksi

tiestömme hiussuoniston

merkitystä.

Huomattakoon, että Ruotsissa valtio osallistuu yksityisteiden tienpitoon noin sadalla miljoonalla eurolla tiepituuden ollessa vain viidenneksen

suurempi kuin Suomessa.

Tiekunnat ovat kustannuspaineessa joutuneet tinkimään teiden kuivatuksen sekä tierakenteiden kunnossapidosta.

Tekemättömyys kuitenkin

kostautuu; aika ei tietä paranna. Tietä ja sen rakenteita tulee jatkuvasti hoitaa, välillä myös korjailla.

Tien kunnolla on vaikutusta kiinteistöjen arvoihin ja muun muassa puun kantohintaan. On siis tieosakkaidenkin etu huolehtia tiestään.

Yksityisteiden tienpito on turhan hajanaista eikä yhteistyötä tiekuntien kesken juuri ole. Kukin painiskelee samojen ongelmien kanssa; mistä löytää esimerkiksi auraaja ja pölynsidonta on kallista.

Tienpitoa voitaisiinkin

tehostaa tiekuntien keskinäisellä yhteistyöllä. Kannattaisi

kokeilla yhteisurakoita ja -hankintoja ja tiekuntien

yhdistämisiä. Silloin yksikköhinnat voivat laskea.

Alalle on viime vuosina

tullut myös osaavia toimijoita kuten tieisännöitsijöitä, joiden puoleen voi kääntyä.

Tienpidossa on arvokasta omata hyvät tiedot ja taidot. Kun vähävarainen jotakin

tekee, kannattaa se aina tehdä

kunnolla. Onneksi yksityisteistäkin alkaa jo löytyä hyviä oppaita muun muassa hallintoon, parantamiseen ja tieyksiköintiin. Kesällä

ilmestyy kunnossapidon

opas.

Kaiken kaikkiaan; yhdestäkään pirtistä ei savu nouse, ellei meillä ole hyvää tiestöä ja sen kaikkein pienimpiäkin väyliä.

JUHA MARTTILA

JAAKKO RAHJA

Juha Marttila on MTK:n puheenjohtaja ja Jaakko Rahja Suomen Tieyhdistyksen toimitusjohtaja.

Avaa artikkelin PDF