Vain mielikuvitus on rajana, kun maneesista taiotaan heppateatteri
PIEKSÄMÄKI (MT)
Voi sitä ihmettä, kun Teittilän tallilla järjestettiin ensimmäinen Horse show viisi vuotta sitten. Autoja vyöryi paikalle pihan täydeltä. Isäntäväki mietti, miten saada väenpaljoudelle istumapaikkoja.
”Emmehän me sellaiseen suosioon osanneet varautua. Homma vain pamahti käsiin. Seuraavaksi piti teettää siirrettävät katsomot – sen jälkeen Horse show on karannut käsistä”, idean isä Petri Manninen muistelee.
Yleisö kannusti Mannisen hevosperhettä jatkamaan näytösten kehittelyä. Tämän syksyn show’ssa tekijöitä oli jo nelisenkymmentä. Katsojia kävi kahtena viikonloppuna 2 500.
Näytelmällisen hevostapahtuman keksi ajoittain työkseen bändien kanssa keikkaileva Manninen, jonka erityisosaaminen ulottuu rumpujen soitosta valo- ja äänisuunnitteluun. Maneesin taikominen hevosnäyttämöksi tarjoaa hänelle sopivasti haastetta.
”Kaiken ei tarvitse tapahtua Helsingissä. Sitä paitsi Horse show’ssa voimme tehdä ratsastuslajeja tunnetuksi”, juontajaksi ja näyttelijäksi heittäytynyt Manninen kertoo.
Päivi Mannisen kotitilalla Pieksämäen Vilhulan kylässä on pariskunnan 20 yhteisen vuoden aikana tapahtunut paljon: 40 naudan tilasta on kasvanut 150 pään lihakarjatila.
Hevosten lukumäärä tallissa on lisääntynyt kolmesta 36:een. Omia hevosista on 21.
Tallia on laajennettu kahdesti. Iso maneesi mahdollistaa viikkotuntien pitämisen 70–90 asiakkaalle ja lisäksi ratsastuskisojen ja näytösten järjestämisen.
”En minä nuorena olisi uskonut, että tänne joskus tulee maneesi. Sitä maksetaan vielä pitkään, mutta se on sen arvoista”, lapsesta saakka hevosten kanssa touhunnut ja kilpaa ratsastanut Päivi Manninen iloitsee.
Illan tunnit ovat alkamassa, ja tuttuja ratsastajia saapuu maneesiin. Välillä Päivi hörppää kupin kuumaa kahvia yläkerran taukotuvassa.
”Ääni joutuu opettaessa koville.”
Päivin työt alkavat aamukuudelta hevosten ruokinnalla. Sitten hän ennättää hetkeksi lasten kanssa aamukahville.
Sen jälkeen hevosyrittäjän päivä on yhtä liikkeellä oloa: hevosille loimet ja ulos, vesien vaihdot, karsinoiden siivous, oma ratsastustreenituokio ja tuntien suunnittelu. Sitten tulevatkin jo ensimmäiset tuntilaiset.
Iltatoimia riittää vielä kahdeksasta kymmeneen.
”Harvoin Päivi on sisällä puoli yhdeksän uutisten alkaessa”, Petri sanoo ja huokaa.
Lihakarjasta huolehtiminen on hevosten hoitoa helpompaa. Modernissa navetassa nautojen ruokinta sujuu varsin automaattisesti.
”Talliin olisi hyvä löytää työntekijä”, Manniset miettivät.
Päivi käy viikoittain hevostensa kanssa myös tallin ulkopuolella Vaalijalan kehitysvammaisten laitoksessa pitämässä tunteja ja lähikoululla vetämässä heppakerhoa.
Perheen 14-vuotias tytär Veera harrastaa kenttäratsastusta ja kilpailee maajoukkuetasolla, mikä tietää äidillekin kisareissuja viikonloppuisin. Kaksikko hevosineen on kiertänyt ympäri Suomen, Ruotsissakin on käyty.
”SM-kisoissa olin kahdella eri ponilla neljäntenä ja viidentenä. Poneilla voin osallistua kisoihin 16 ikävuoden loppuun saakka”, Veera kertoo.
Hevosnäytökset ovat merkinneet hänelle ennen kaikkea hyvää esiintymiskokemusta, onhan hän esittänyt Keijun pääroolia useampana vuonna.
Perheen esikoinen Juho, 16, ratsasti, kunnes mopoilu vei voiton. Nyt hän opiskelee talonrakennusta ja on yleensä valmis tilan hommiin.
Petrin ja Juhon seuraava iso työmaa on konehallin rakentaminen ensi kesänä.
Vireillä on myös maastoesteradan laajentaminen tallin lähistölle.
”Sitten meillä voi harrastaa kaikkia ratsastuksen olympialajeja, eikö vain?” Petri kysyy ja katsoo vaimoonsa.
”Minun työsarkaani ovat perinteisesti olleet peltojen viljely ja lihakarjan hoito. Olemme päätyneet siihen, että tilalla on hyvä olla kaksi tulonlähdettä”, Petri sanoo.
Petrille hevosnäytöksistä on tullut vuoden mittainen työmaa, koska hän käsikirjoittaa, suunnittelee lavastuksia ja valoja muiden töiden ohella. Soittokeikkoja hän tekee parissa kokoonpanossa juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu.
Vuodesta 2005 hän soitti rumpuja Minea-gospelyhtyeessä, jolta ilmestyi kolme pitkäsoittoa.
”Bändi jäi tauolle kolme vuotta sitten. Kiivas keikkatahti väsytti meitä kaikkia, ja lopulta tuli näkemyserojakin”, Petri kertoo hieman harmissaan.
Sekä Päivi että Petri kuvaavat arvomaailmaansa kristilliseksi, mikä saa heidät innostumaan myös jouluisesta näytelmästä nimeltä Kirje.
”Siinä tonttu tekee aikamatkaa Betlehemistä Korvatunturille etsien puhtaan sydämen tarkoitusta”, Petri paljastaa.
LIISA YLI-KETOLA
Joulunäytelmä Kirje esitetään Teittilän
tallilla perinteiseen tapaan 19. joulukuuta.
Hevosten luku-
määrä
tallissa
on lisääntynyt
kolmesta 36:een.
Hevos-
yrittäjän päivä on liikkeellä oloa aamukuudesta iltakymmeneen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
