Rasvasodan uhrit
Olen vuosikymmenet seurannut professori- ja tohtoritason väittelyä ravintorasvoista. Ei heistä mitään tolkkua saa. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista.
Voin kulutus on ollut viime vuosina hienoisessa nousussa. Tämä on saanut professori Matti Tikkasen ja THL:n pääjohtaja Pekka Puskan ryhtymään vastahyökkäykseen. Hieman tätä asiaa sivuaa myös tv:stä tuttu lääkäri Tapani Kiminkinen hyvässä kirjoituksessa (OP-Pohjola -lehti 2/13).
THL teki hiljattain massiivisen kolesterolitutkimuksen, joka osoitti kansalaisten kolesteroliarvojen nousseen. Mainitut herrat väittävät tämän johtuvan lisääntyneestä voin kulutuksesta. Ihmetyttää miksei erotettu vuohia lampaista, eli voin ja kasvirasvan syöjät omiin ryhmiinsä ja sekakäyttäjät vielä erikseen?
THL:n pääjohtaja Pekka Puska on kuitenkin tyytyväinen siitä, että voin kulutus on vielä kaukana 1980–1990-lukujen huipusta. Voin kulutuksen laskusta ja kolesterolilääkittyjen määrästä voisi piirtää mielenkiintoiset käyrät.
Tässä olisi huomioitava myös se, että levitteiden, jotka ainakin mainosten mukaan alentavat kolesterolia, myynti on kyseisenä aikana huomattavasti lisääntynyt. Ne ovat siten osaltaan vähentäneet lääkityksen tarvetta.
Vuonna 1980 voin kulutus oli 11,3 kiloa henkeä kohti, vuonna 1990 voita käytettiin 5,5 kiloa. Tällöin kolesterolilääkittyjä oli noin 20 000. Vuonna 2002 voin kulutus oli pudonnut jo 3,6 kiloon ja lääkittyjen määrä noussut yli 300 000:een. Vuonna 2010 voin kulutus oli 3,4 kiloa ja kolesterolilääkitystä tarvitsi jo yli 700 000 henkilöä. Näiden lukujen perusteella on hyvin vaikeaa syyttää voita rajusti lisääntyvästä kolesterolilääkityksestä. Ellei sitten ole kyse voin puutteesta.
Rasvasota on aiheuttanut myös terveydelle vaarallisia lieveilmiöitä. Meille markkinoitiin kovalla mainonnalla terveellisinä tuotteina kevytlevitteitä, joissa rasva oli korvattu vedellä ja tärkkelyksellä. Eivät näiden valmistajat meidän terveyttämme ajatelleet vaan kukkaroamme.
Jäsenosuuskaupassa 75 prosenttia levitteistä rasvakilo maksaa 8,10 euroa ja 28 prosenttia 18,75 euroa. Tänä ”keveyden aikana” sai helposti sen käsityksen, että kaikki rasva on kansalle turmioksi.
Kun maailmalta levisi tieto tärkkelyksen terveysriskeistä niin kevytlevitteiden menekki romahti. Alkoi toinen hullutus, karppaus, jossa rasvaa syödään ylettömästi.
No kyllä nämäkin juhlat päättyvät arkeen. Rasvaa täytyy syödä kohtuudella. Ravinnon energiasisällöstä tulee olla 30 prosenttia rasvaa, ei juurikaan yli eikä ali.
Tällä hetkellä meille kerrotaan, että pohjoismainen ruoka on yhtä terveellistä kuin terveellisyydestään kuuluisa Välimeren ruoka, kun vain vaihdetaan maito- ja eläinrasvat kasvimargariiniin ja rypsiöljyyn.
Kertomatta jää, että esimerkiksi ranskalaiset syövät henkilöä kohden vuodessa voita 8,8 kiloa ja margariinia 2,6 kiloa. Sydän- ja verisuonitauteihin (SVT) Ranskassa kuolee vuosittain noin 130 000 ihmistä, mikä Suomen väkilukuun suhteutettuna on hieman yli 10 000.
Tapani Kiminkinen toteaa: ”Kun 70-luvulla mentiin Pohjois-Karjalaan tutkimaan, miksi miehet kuolivat SV-tauteihin. Ne polttivat tupakkaa ja niillä oli läskiä repussa.”
Meille yritetään luoda sellainen mielikuva, että kaikki eläinrasvat ovat tyydytettyjä (kovia) rasvoja. Näin ei suinkaan ole, eläin- ja kasvirasvat sisältävät kaikki tyydytettyjä ja tyydyttämättömiä rasvahappoja.
Esimerkiksi edellä mainitussa sianrasvassa on noita hyväksi kehuttuja tyydyttämättömiä rasvahappoja 60–65 painoprosenttia eli saman verran kuin parhaissa margariineissa. Sianlihan rasvahapoista suurin osa on öljyhappoa, joka on yleisin rasvahappo (70–80 prosenttia) myös oliiviöljyssä. Sianrasvan tyydyttyneet rasvahapot ovat pääosin palmiini- ja steariinihappoja eli samoja kuin palmuöljyssä, jota käytetään margariinin valmistuksessa.
OECD teki hiljattain tutkimuksen, jonka mukaan nyt syntyvä suomalaislapsi elää terveenä 58-vuotiaaksi, tanskalainen 60, norjalainen ja islantilainen lähes 70 ja ruotsalainen yli 70-vuotiaaksi.
Suomalaislapselle annettu synkkä ennuste johtunee siitä, että meillä SV-taudit ovat edelleen suurin kuolinsyy ja kakkostyypin diabeteksesta, joka on vakava pitkäaikaissairaus, on tullut kansantauti. Panee miettimään, mikä olisi ihmisten elinikä, jos lääketiede, terveydenhoito, työ- ja asumisolosuhteet ym. olisivat edelleen 1960-luvun tasolla.
Uusien, harvinaisen yksimielisten, tutkimusten mukaan edellä mainittujen kansantautiemme riskitekijät ovat:
- transrasvahapot, joita syntyy kasviöljyjä teollisesti kovetettaessa, sianrasvassa näitä ei ole
- nopeasti sokeroituvat hiilihydraatit
- mahdollisesti myös kovat rasvat.
Näitä kaikkia me saamme teollisesti prosessoiduista elintarvikkeista, joiden hiilihydraatit on muunneltu nopeammin imeytyväksi ja joiden kasvirasva on kovetettu kestävämmäksi. Tätä tietoa karppaajat tulkitsevat kuin piru raamattua.
Kansanterveyden kannalta paljon tärkeämpää, kuin joistakin rasvanapeista kiisteleminen, olisi se, että riitapukarit ryhtyisivät yhdessä miettimään, miten lähiruokaa saataisiin kaikille sitä haluaville.
Lauri Helle
meijeriteknikko
Raasepori
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
