Kotkien vaino näkyykannoissa vieläkin
ROVANIEMI
Suomen petolintukannat ovat kärsineet vainoamisesta kauan. Vaikka vainoaminen on nykyään harvinaistunut, näkyy pitkä vainojen kausi erityisesti kotkakannoissa.
Maakotkan painottuminen pohjoiseen selittyy Venäjän vallan aikaisella keisarillisella käskyllä, jonka nojalla petolintuja ruvettiin vainoamaan. Silloin maakotka asutti koko valtakuntaa.
”Etelästä laji hävitettiin, pohjoisen selkosilla tuhoaminen ei onnistunut”, kertoo ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksen luontopalveluista Rovaniemeltä.
Kotkaa vainotaan yhä, pesiä tuhotaan Ollilan mukaan satunnaisesti. ”Nykyisellä vainolla ei ole merkitystä koko maan kotkakantaan, paikallisiin reviireihin kylläkin.”
Maakotkien lajiseuranta muuttui järjestelmällisemmäksi vuonna 1998. Siitä lähtien maakotkien porotaloudelle aiheuttamat vahingot on korvattu valtion varoista reviirikorvauksena.
”Tästä syystä myös jokainen tiedossa oleva maakotkan pesä tarkastetaan vuosittain.”
Kotkanpesistä noin 15 prosenttia sijaitsee yksityismailla. Pesäpuu on aina rauhoitettu ja pesintäaikainen häirintä kielletty.
”Maanomistaja voi sopia pesintäalueen rauhoituksen aiheuttamista korvauksista ely-keskuksen kanssa.”
Metsähallituksella on meneillään kampanja, jossa ennestään tuntemattoman kotkanpesän löytäjä palkitaan sadan euron löytöpalkkiolla.
”Maakotkan pesät palkitaan koko Suomessa, merikotkanpesät vain pohjoisessa. Uusia maakotkan reviirejä löytyy vuositasolla toistakymmentä. Uusia vaihtopesiä löydetään tunnetuilta reviireiltä muutamia.”
Maakotkalla on noin 460 tunnettua reviiriä, joista asuttuina on viimeisen viiden vuoden aikana ollut noin 400.
”Niistä entisen Lapin läänin alueella on noin 80 prosenttia. Kanta leviää vähitellen kohti etelää”, sanoo Ollila.
Maakotka luokitellaan vaarantuneeksi, eikä merkittävää runsastumista ole nähtävissä, sillä kotka lisääntyy hitaasti.
”Se vaatii myös laajan reviirin, pesintä onnistuu joka toisella reviirillä. Poikasia maakotkaemolla on keskimäärin 1,2, merikotkalla noin 2,2 vuodessa.”
Maakotkan pesintätulos oli viime vuonna ennätyshyvä. Tämän kesän pesintä oli hyvä pesintäalueen eteläosissa, Lapissa keskimääräistä heikompi.
Ollila sanoo, että merikotka on pesinyt Lapissa aina. Niitä on ollut myös ennen Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentamista.
”Altaiden kalakannat ovat mahdollistaneet merikotkan runsastumisen viimeisten vuosikymmenten aikana.”
Vaarantuneeksi luettu merikotka on maakotkaa tehokkaampi lisääntyjä. Silti sen kannat ovat pysyneet maakotkakantoja heikompina. Pohjois-Suomessa pesii reilut 50 paria, koko Suomessa lähes 400 paria.
Merikotkan pesintätulokset vaihtelevat voimakkaasti Lapissa. Viime vuonna pesintä onnistui hyvin, tänä vuonna heikommin. Kevään tulo ja pesintäkauden ravinnon saanti ratkaisevat pesinnän tuloksen.”
Siellä, missä metsätaloutta on harjoitettu pitkään, ja metsät ovat pääosin nuoria, on tekopesien rakentaminen eräs parhaista kotkien suojelukeinoista.
Muuttohaukan pesintätulos oli viime vuonna erittäin hyvä. Tämän kesän pesintä näyttää heikommalta.
”Reviirejä tunnetaan noin 250, pesintä painottuu pohjoisen aapasoille. Laji oli lähellä sukupuuttoa ympäristömyrkkyjen takia 1970-luvulla. Muuttohaukka on lajina vaarantunut.”
Ylä-Lapin tunturialueella pesivä tunturihaukka on erittäin uhanalainen. Suomessa pesivien parien lukumäärä on noin 35–40.
”Viime vuonna tunturihaukoilla todettiin yhdeksän poikasta, tänä vuonna tilanne on vielä heikompi. Jos pesintätulos ei tästä parane, se näkyy pian parimäärissä”, sanoo Ollila.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
