vierasyliö Maaseudulla tarvitaan myös naisia

Nuorten naisten poismuutto harvaan asutuilta alueilta vaikuttaa maaseudun elinvoimaisuuteen haitallisesti.

Kun koko maassa naisia on tuhatta miestä kohden 1 034, on määrä 800–900 niillä 19 paikkakunnalla, joissa naisia on suhteellisesti vähiten. Nämä paikkakunnat ovat kaikki maaseutumaisia kuntia. Suurin sukupuolijakauman epäsuhta löytyy Kökarista, Enonkoskelta ja Merijärveltä.

Alueellisten erojen lisäksi miesvaltaisuus riippuu ikäryhmästä. Puolet Suomen nuorista aikuisista elää alueilla, joissa on selvästi enemmän nuoria miehiä kuin naisia.

Kärkevimpiä esimerkkejä ovat Kehys-Kainuu ja Itä-Lappi, joissa molemmissa asuu puolitoista 20–29-vuotiasta miestä yhtä naista kohden. Siis tuhatta miestä kohden 500 naista.

Valtakunnallista tilannetta tasoittavat ikäryhmässä isot yliopistokaupungit, joissa miehiä on naisia vähemmän, tosin epäsuhta ei ole alkuunkaan yhtä merkittävä.

Sukupuolten epäsuhta on pahentunut vuosikymmenten saatossa. Paikoin hyvin voimakas naiskato herättää kysymyksen, kuinka maaseutu saataisiin houkuttelemaan puoleensa paremmin molempien sukupuolien edustajia.

Nuoret naiset muuttavat maaseudulta miehiä nopeammin opiskelemaan. Miehet pysyvät pitempään kotiseuduillaan esimerkiksi armeijan vuoksi, mutta he myös tuntuvat kiinnittyvän paikalliseen kulttuuriin naisia vahvemmin.

Lisäksi perinteiset maaseudun elinkeinot aina alkutuotannosta puun jalostuksen kautta poronhoitoon houkuttavat miehiä naisia enemmän.

Epäsuhtaisimpien alueiden yhteys työttömyyslukuihin onkin ilmeinen: työikäisten työttömyysriski on korkeimmillaan nimenomaan Kainuussa, Keski-Suomessa ja Lapissa.

Töitä pitäisi löytyä, jotta naiset uskaltautuisivat jäämään tai palaamaan maaseudulle.

Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan maaseutu kiinnostaa etenkin alle 35-vuotiaita, korkeakoulutettuja naisia. Maaseudulla vetää puoleensa rauhallisempi elämänrytmi ja yhteys luontoon.

Moni nainen muuttaa maalle puolison luokse tai perheensä kanssa, mutta naiset hakeutuvat maalle myös yksin.

Työllistymisen haasteellisuus kuitenkin mietityttää. Usein naiset työllistävätkin itsensä etätyön, hanketoiminnan tai yrittäjyyden kautta.

Yksinyrittäjyyden haasteisiin ja usein kynnykseksi ryhtyä yksinyrittäjäksi kuuluu sijaisavun vaikea löydettävyys. Yrittäjyyskehityksessä selvä trendi on kuitenkin ollut nimenomaan yksinyrittäjien määrän lisääntyminen.

Yrittäjistä noin 63 prosenttia toimii yksinyrittäjinä. Naisyrittäjistä osuus on vielä suurempi, lähes kolme neljäsosaa.

Vielä jokunen vuosi sitten Yrittäjänaisten Keskusliiton ylläpitämä yrittäjien sijaispalvelu tarjosi koulutettua henkilöstöä yksinyrittäjille usealla paikkakunnalla. Toiminnan oli tarkoitus kasvaa valtakunnalliseksi, mutta se ei saanut enää rahoitusta.

Yksinyrittäjien määrän kasvaessa olisi entistä tärkeämpää, että koko Suomessa olisi toimiva sijaispalvelu tai vuokratyömarkkinat. Tällöin itsensä työllistäminen yksinyrittäjänä olisi maalle muuttoa empiville naisillekin houkuttelevampi vaihtoehto.

Kansallisella tasolla on viime vuosina tehty myös muita päätöksiä, jotka eivät ole olleet omiaan edistämään naisyrittäjyyttä. Esimerkiksi alhaisen korkomarginaalin naisyrittäjälainasta on luovuttu. Tässä apuun ovat tosin tulleet Finnveran muut rahoitustuotteet.

Nykypäivän liiketoimintaympäristössä toimivat tietoliikenneyhteydet ovat välttämättömyys. Tämän osalta syrjäseuduillamme ei ole tasavertaista mahdollisuutta kilpailla niiden alueiden kanssa, jonne yhteydet syntyvät markkinaehtoisesti.

Laajakaista kaikille 2015 -hankkeen nimellä jaettua tukea on hyödynnetty laajasti. Silti kotitalouksista 99 prosentin saaminen tavoitellun 100 megabitin sekuntinopeuden verkkoyhteyden piiriin ei näytä toteutuvan.

Vuoden 2013 lopussa nopea (30 Mbit/s) kiinteä laajakaistaverkko oli saatavilla noin 70 prosenttiin kotitalouksista ja valokuituverkko 40 prosenttiin. Näissä peittoluvuissa ei siis vielä puhuta tavoitellusta 100 megabitin nopeudesta.

Taloustilanteen ollessa kehno hallitus ei näytä haluavan satsata hankkeeseen enempää. Kuitenkin vain lisärahoituksella ja uudistetuilla tukisäännöillä voidaan päästä tietoliikenneyhteyksissä tasavertaiseen saatavuuteen.

Tällä hetkellä huonot tai olemattomat verkkoyhteydet sulkevat pois etätyön ja yrittäjyyden mahdollisuuden liian monelta maalla asuvalta tai sinne haluavalta.

Maaseutu ja naiset kaipaavat positiivista signaalia tulevaisuudennäkymistä, eikä sitä tarjoa keskityspäätösten suma, joka uhkaa hajautetun yhteiskunnan vahvuuksia.

Jos yhteiskunta luopuu kannustamasta naisia elämään heidän parhaaksi katsomassaan ympäristössä, luopuu se lopullisesti kestävästä aluepolitiikasta ja mahdollisuudesta hyödyntää koko Suomen voimavaroja. Puhuttiinpa sitten luonnonvaroista tai kansalaisten tietotaidoista.

Ilman naisia maaseutu ei saa uutta sukupolvea. Naiset lisäävät pienten paikkakuntien elinvoimaisuutta myös tuodessaan uutta osaamista yhteisöön. Maalla asuvat naiset ovat yleensä aktiivisia toimijoita sekä osallistuvat maaseudun omaehtoiseen ja asukaslähtöiseen kehittämiseen.

Sukupuolijakauman alueelliseen epäsuhtaan tulee suhtautua vakavuudella.

Yksilötasolla se on este yhä useamman suomalaisen perheellistymiseen. Lapsia toivotaan, mutta sopivaa kumppania ei löydy. Vaikka liikkuvuus lisääntyy ja elämme internetin aikakaudella, haetaan kumppani usein edelleen lähialueilta.

Naiset eivät ole vain tärkeitä, vaan välttämättömiä maaseudulle. Niin maaseudulla kuin kaupungeissa tarvitaan monen ikäisiä tekeviä käsiä, innovaatioita palvelutuotantoon sekä toimivaa yhteisöllisyyttä.

Elinvoimaiset alueemme tukevat koko kansallista kehitystä, eikä niitä pitäisi nähdä toistensa kilpailijoina.

KATRI KOMI

Kirjoittaja on maa- ja

metsätieteiden maisteri ja

kansanedustaja (kesk.) Joroisista.

Avaa artikkelin PDF