Lukijalta: Kaivosyhtiöillä on lakisääteinen velvollisuus huolehtia kaivosalueiden jälkihoidosta

Heikki Kallio, Martti Janatuinen, Sakari Alhopuro sekä Jorma Eskola pohtivat mielipidekirjoituksessaan (MT 4.9.), mitä kaivoskunnille tapahtuu sen jälkeen, kun kaivostoiminta on alueella lopetettu. Kysymys on tärkeä, ja kaivostoiminnan vaikutuksista sulkemisen jälkeen on tärkeää keskustella eri näkökulmista.

Kaivoshankkeet ovat Suomen säännellyimpiä teollisia hankkeita. On vaikea nimetä toista teollisuudenalaa, jossa toiminnan eri vaiheet olisivat yhtä monen luvan, lausunnon, valvontapäätöksen ja muutoksenhaun kohteena.

Kirjoituksesta syntyy kuva, että sulkemista ryhdyttäisiin pohtimaan vasta tuotannon päättyessä. Näin ei nykyisessä suomalaisessa kaivostoiminnassa ole. Kaivosalueen sulkeminen, jälkihoito ja ympäristövelvoitteiden toteuttaminen ovat kaivosyhtiöiden lakisääteisiä velvollisuuksia.

Sulkemista suunnitellaan koko kaivoksen elinkaaren ajan, suunnitelmia päivitetään toiminnan, tiedon tai olosuhteiden muuttuessa, ja niiden toteuttamista turvataan viranomaisvalvonnalla sekä vakuusjärjestelmällä, johon kaivosyhtiöt ovat asettaneet keräämiemme tietojen mukaan miljardi euroa.

Kirjoituksessa nostettiin esiin myös huoli kaivoskuntien taloudesta ja taloudellisen tuoton valumisesta pois Suomesta.

Kaivosteollisuus ry pyrkii edistämään sellaista toimintaympäristöä, että toimialan investoinnit ja niiden tuotto hyödyttäisivät Suomea. Kaivokset nimenomaan mahdollistavat vuosikymmeniksi työpaikkoja, kotimaisia hankintoja, investointeja ja verotuloja, joiden avulla kunnat voivat rakentaa muuta elinkeinotoimintaa.

Useissa kaivosalueilla toimivissa kunnissa onkin onnistuttu hyödyntämään kaivostoiminnan aikaista kasvua muun muassa matkailun, palveluiden ja uuden teollisen toiminnan kehittämiseen.

Kaivosteollisuudelle on tärkeää rakentaa toimintakykyistä, turvallista ja hyvinvoivaa Suomea, ja huolehtia ympäristön tulevaisuudesta myös toiminnan päätyttyä.

Pekka Suomela

toiminnanjohtaja

Kaivosteollisuus ry