Suuret linjaukset unohtuneet
Suomen hallitus kamppailee linjatonta taistoaan vaalihakuisuuden huumassa. Vääntö on kuin taikurin ”vedetään hatusta” -show, mutta mitä siitä tulee, onkin täysi arvoitus.
Uudistuksia keksitään, kuin EU loihtisi direktiivejä kansan harmiksi, mutta tärkein unohtuu, nimittäin oman kansan yhdenvertainen kohtelu.
On sotkettu vaalipiirit, pakkonaitetaan kuntia yhteen, sorkittu sotea ja nyt keksittiin oppivelvollisuuden jatkoaivoitus.
Arvon eduskunta allekirjoittelee adresseja, kuka minkäkin aatteen puolesta saadakseen jatkopestin vallan alttarille seuraavalle kaudelle.
Tässä teatterissa unohtuu asioiden tärkeysjärjestys. Ei nähdä omia varpaita edemmäs. Ei yhteiskuntaamme korjata keinosiementämällä uudistuksia ja niistä taistelemalla eri puolueiden välillä.
On hoidettava suuret linjat kuntoon. Sen jälkeen pitää keskittyä hiomaan yksityiskohtaisempaa aluepolitiikkaa. On oltava viisautta tehdä päätöksiä, jotka palvelevat oman kansan taloutta ja yhteiskuntarakennetta parempaan ja tasapuolisempaan suuntaan.
Suomen EU- ja europoliittinen linja vaatii nopean hätäsektion, sillä vahva eurooppalainen unioni on huuhtoutunut pesuveden mukana. Suomi on kärsinyt vuosia yhteisen valuutan heikkoudesta, jonka vuoksi vienti on muuttunut tuonniksi halpamaista.
Toinen ongelma on valtionomaisuuden huutokauppa ja omistuspohjan ulkoistus ulkomaisille sijoittajille. Pörssi ja pääomistaja sanelevat ehdot, jonka vuoksi kotimainen teollisuus häviää ja samalla katoavat myös työpaikat. Eihän lypsävää lehmää tule myydä, on sanonta, joka pitää vieläkin paikkansa.
Ongelmaan on olemassa ratkaisu, joten uutta ajattelua kaivataan. On aloitettava selvitys EU-jäsenyyden jatkosta ja siitä, onko olemassa keinoja pienempään pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Pohjoismainen kulttuuri ja yhteiskuntarakenne ovat miltei samankaltaisia, joten se puoltaa näkemystä.
Kaikkialla kehutaan EU:n antamaa vipuvoimaa, mutta sehän on meidän omaa rahaa, joka pitää anoa rukoilemalla takaisin. Byrokratia ja hallinto imevät miljardeja, joka ei ainakaan puolla näkemystä olla ytimessä.
Suomen maksamat jäsenmaksumiljardit jäisivät oman valtion käyttöön, joilla kunnat ja kaupungit saataisiin jaloilleen, sekä velkaantuminen loppuisi. Jäsenmaksuista palautuu noin 60 prosenttia eri tukien muodossa, joten miksi meidän on tuettava kriisimaita, jotka eivät täytä sopimusehtoja, eivätkä tule koskaan täyttämään.
Eurooppalaisten pohjoismaiden yhteensovittaminen palvelisi meitä kaikkia ja yhteistyö olisi ristiriidattomampaa. Vauhtisokeuden aika on ohi ja on korjattava ensin isot ongelmat, sillä se poistaa pienet ongelmat mukanaan.
Suomen etu ei ole rimpuilla suurimpana nettomaksajana, vaan on keskusteltava eroamisesta EU:sta tai pienemmästä pohjoismaisesta yhteistyöstä avoimin ajatuksin.
Ville Kuivalainen
kunnanvaltuutettu (ps.)
Siilinjärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
