Kalkistanouseevihreäelämä
LOHJA (MT)
Vanhan kalkkilouhoksen pohjalla on viileää. Kivien päällä kasvaa sammalia ja jäkäliä vihreänharmaana mattona.
Erikoistutkija Juha Pykälä osoittaa kädellään jyrkän kallion seinää peittäviä sammalia ja luettelee lajien nimiä ripeällä tahdilla.
”Kalkkikalliot ovat erityisen arvokkaita elinympäristöjä, sillä niiden lajisto on hyvin runsas”, Pykälä kertoo.
Kalkkikallioilla kasvaa monia uhanalaisia sammalia, jäkäliä ja kasveja. Siksi näiden elinympäristöjen suojelu tulisi aloittaa mitä pikimmiten.
Suomen ympäristökeskus (Syke) järjesti kesäkuun alussa tutustumisretken Lohjan Hermalan kalkkimäelle, joka on Lohjan kalkkikallioista laajin.
Kalkkikalliot ovat Etelä-Suomessa harvinaisia elinympäristöjä.
Suurin osa Etelä-Suomen kalkkikallioista sijaitsee suojelualueiden ulkopuolella.
”Kalkkikalliot ovat ajankohtainen teema, sillä ne ovat jääneet vähälle huomiolle”, Pykälä kertoo.
Pykälä on tutkinut kalkkikallioiden lajistoa jo vuodesta 2003. Esimerkiksi kalkkikallioiden jäkälistä on Suomessa löytynyt 135 uutta lajia.
”Kalkkikallioiden jäkälälajisto on osoittautunut aiemmin luultua selvästi rikkaammaksi”, Pykälä kuvailee.
Etelä-Suomessa suurin osa kalkkikallioista on louhittu, mikä tuottaa ongelmia lajistolle.
Jotkut lajit ovat hävinneet louhinnan jälkeen kokonaan, kun parhaat kalkkipaikat on viety.
Lohjan kalkkimäen kalliot ovat säästyneet suuremmalta louhinnalta, kun toiminta on keskittynyt muualle.
”Etelä-Suomen kalkkikallioiden suojelu on erittäin tarpeellista, sillä alueet ovat uhanalaisia”, kertoo Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (Metso) tutkimus- ja kehittämishankkeiden projektipäällikkö Saija Sirkiä.
Kalkkikalliot kuuluvat Metso-ohjelman elinympäristöihin.
Metso-ohjelmassa maanomistaja voi vapaaehtoisesti suojella oman alueensa kalkkikalliot korvausta vastaan.
Alue voidaan luovuttaa valtiolle tai perustaa sille yksityinen suojelualue. Suojelu on joko pysyvää tai määräaikaista.
Metso-ohjelmassa on kalkkikallioalueita tällä hetkellä vain vähän. ”Lisää kohteita otetaan erittäin mielellään vastaan”, kertoo Sirkiä.
Kallion suojelusta saatavat korvaukset voivat olla suuremmat kuin metsänkasvatuksen kautta saadut tulot, sillä kalliokohteiden korjuu- ja uudistamiskustannukset ovat usein suuret.
Suojelun lisäksi alueilla kaivataan aktiivista luonnonhoitoa. Osa valoisuutta vaativista lajeista kaipaa huolenpitoa.
”Esimerkiksi liiallinen puuston määrä vähentää kalkkijäkäliä”, Pykälä kertoo.
Erityisesti tasapinnoilla alueen metsittyminen ja puuston varjostus on ongelma. Puuston harventaminen tai poisto auttaa lajeja selviytymään paremmin.
”Hoitotarve on monilla paikoilla suuri”, sanoo Pykälä.
Kalkkikallioalueet ovat yleensä melko pienialaisia, minkä takia ympäröivien alueiden maankäyttö vaikuttaa niihin erityisen paljon.
Suurimpia uhkia kalkkikallioiden vähenemiselle ovat rakentaminen, louhinta ja metsätalous.
Maanomistajien aktiivisuutta kaivataan elinympäristöjen suojelemiseksi.
”Maanomistajat voivat ottaa yhteyttä joko paikalliseen elykeskukseen tai metsäkeskukseen,” Sirkiä kehottaa.
LAURA KAKKONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
