Lopetetaan jo rasvasota
Öljyä ja voita ei enää pidä asettaa vastakkain, vaan miettiä niiden sisältämien rasvahappojen vaikutuksia, Unto Tulisalo kirjoittaa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoVanhan rasvasodan yksi osapuoli Kari Salminen moitiskelee ravitsemustutkimuksen epätieteellisyyttä vierasyliössä (MT 10.9.).
Ravitsemustutkimusta tehdään monella taholla ja rasvat ovat tutkimuskohteena useilla tutkimusryhmillä. Ovathan rasvat tärkeä osa ihmisen ravitsemusta, ja monet krooniset sairaudet ovat todistetusti vinoutuneen rasvaravitsemuksen seurausta.
Mutta tiedoksi professori Salmiselle: rasvatutkimus on jo aikoja sitten lopettanut rasvojen luokittelun niiden alkuperän perusteella.
Meilläkin voitaisiin rasvakysymyksissä jo vähitellen siirtyä tälle vuosituhannelle – keskustelemaan rasvahapoista.
Nykytutkimus pilkkoo rasvat ja öljyt alkuperästä riippumatta rasvahappoihin ja pyrkii selvittämään niiden monimuotoisesta joukosta tärkeät rasvahapot ja niiden todellisen merkitykseen ihmisen ravitsemusfysiologiassa.
Sadat tutkimukset valottavat jo varsin pitkälle eri rasvahappojen roolin elimistössä. Tutkijat voivatkin nykyisin antaa varsin yksituumaisesti eri rasvahapoille päivittäiset ohjeannostukset.
Pian sen jälkeen kun Procter & Gamble oli lanseerannut kasviöljyjen kovetusmenetelmän viime vuosisadan alussa, diagnostisoitiin ensimmäinen sydäninfarkti USA:ssa. Transrasvojen negatiivista vaikutusta uumoiltiin tutkijapiireissä jo vuosikymmeniä sitten, mutta teollisuus luopui niistä vasta pakon edessä.
Nykyään transrasvoja ei margariineista enää löydy. Tiina Ritvasen väitöskirjassa (2013 Helsingin yliopisto) selvitettiin Suomessa myytävien margariinien ja kasvirasvoja sisältävien kevytkermojen transrasvapitoisuuksia.
Suomalaisten margariinien transrasvapitoisuus oli keskimäärin 0,34 prosenttia.
Sen sijaan maitorasva sisältää luontaisesti transrasvaa. Fineli-tietokannan mukaan suomalaisessa voissa on transrasvaa kaksi prosenttia ja Oivariinissa 1,3 prosenttia. Voi sisältää ravitsemuksen kannalta liikaa tyydytettyjä rasvahappoja, mutta siinä on myös lyhytketjuisia terveellisiä osioita.
Olemme tottuneet voin hienoon aromiin, ja kalanpaistossa se on kuumennusta kestävänä oivallinen tuote. Voissa ei ole kuitenkaan välttämättömiä rasvahappoja niin kuin esimerkiksi kasviöljyissä ja kalan rasvassa.
Jonkin tahon olisi myös syytä suitsia suureksi paisunutta kolesterolibisnestä. Siinäkin on tietyillä rasvahapoilla nykytietämyksen mukaan merkittävä rooli nimenomaan parantavassa ominaisuudessa. Tutkimusta kyllä löytyy tämänkin ongelman ympäriltä.
Kolesteroliarvoja seuraaville voi kertoa, että norjalaistutkijat J. Pedersen ja B. Kirkhus testasivat voin ja 45 eri margariinivalmisteen kolesterolivasteen (Fatty acid composition of post trans margarines and their health implications. Lipid Technology June 2008,Vol20, No:6).
Margariinien välillä oli suuria eroja, mutta vain kymmenen niistä osoittautui niukin naukin kolesterolia alentavaksi tuotteeksi. 35 margariinivalmistetta lisäsi kolesterolia välillä 0,0–0,48 millimoolia litrassa. Voilla syntyi kuitenkin kaikkein korkein vaste eli lähes 0,7 millimoolia litrassa.
Voita voi nykytietämyksen mukaan kohtuullisesti käyttää kun huolehtii, että myös välttämättömien rasvahappojen saanti turvataan muodossa tai toisessa. Ei esimerkiksi Valio vain rypsinviljelijöitä ilahduttaakseen lisää rypsiöljyä joihinkin tuotteisiinsa.
Jopa ”Suuri Saatana” eli Unilever on lanseerannut hiljattain hienon voin ja rypsiöljyn sekoituksen.
Unohdetaan menneet ja päivitetään tiedot tähän päivään.
Unto Tulisalo
eläkeläinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
