VIERASKOLUMNI Kaavoihin kangistetut
”Oliko S-etukorttia”, kaupan neiti kysyy minulta kassalla, niin kuin kysyy jokaiselta. Hämmästyy, kun sanon ettei ole ja kun selitän, että en halua monopolikauppiaiden orjaksi, en vihreän enkä plussan vangiksi. Kuin itseäni asiastani vakuuttaen jupisen vielä mielelläni maksavani muutaman sentin vapaudestani, ainakin niin kauan kuin pystyn, ja latelen samalla leipää ja maitopurkkia kangaskassiini.
Lopulta armahdan hämmästynyttä tyttöä huikkaamalla, että eihän se sun syysi ole ja hyvää jatkoa tähän päivään. Hymy tulee sillä kohtaa, kun seuraavan asiakkaan bonukset ovat jo siirtyneet S-tilille.
Ennen olin osuuskaupastani ylpeä. Tällä samalla puolella raittia oli meidän kauppa ja toisella puolella se toinen kauppa, jossa ei käyty. Nyt en tiedä mitä kaupastani ajattelisin. Tai kaupasta yleensä.
Sitä toista ketjua ei enää ole niin kuin ei ole Neuvostoliittoakaan. Nämä jäljelle jääneet ovat kasvaneet entisen itänaapurin elkeisiin. Niitä johdetaan keskitetysti, ne ajavat ihmiset kauppakolhooseihin, joiden merkkeinä heiluvat Prismojen tornit kuin minareetit uudisrakentamisella tuhottujen kirkonkylien laidoilla. Voitoilla ne ostavat huoltoasemia, pankkeja ja ruokkivat meitä apsi-asemien mauttomilla eväillä, joka kymmenes lounas on ilmainen.
Tämä kaikki ei ole tapahtunut kuin itsestään. Valinta on poliittinen, sillä kauppapaikoista päättävät kuntien poliitikot silloin, kun he kaavoittavat alueensa maita. Monet luulevat tekevänsä hyvää: tuovansa uusia työpaikkoja kotonurkille. Usein tehdään juuri päinvastoin: torinkulmat tyhjenevät ja autovirrat kääntyvät. Kunnille jäävät tyhjät kiinteistöt ja uusien miljoonaristeysten rakentaminen. Hyötyjiä voivat olla valtapuolueet, vallankin suurissa kaupungeissa. Kaavoitusta on ohjailtu rahallakin mutta siitä ei saa puhua, sillä se on korruptiota, jota Suomessa ei ole. Tai ei kuulemma ollut, ennen kuin Kehittyvien maakuntien Suomi kepuyhteyksineen lankesi asiaan.
Viikon virkistävin uutinen oli, että Kilpailuvirasto aikoo puuttua kaupan rakenteisiin. He haluavat lisää kauppapaikkoja ja kilpailua. He haluavat myös alentaa määräävän markkina-aseman rajaa kauppaketjuilla. Nyt virasto haluaa muutosta. Kauppa vastustaa ja niin vastustaa myös Hervannan tyttö, asiasta vastaava uusi demariministeri Pia Viitanen.
Jostakin syystä kaupan asialla ovat herkimmin juuri demarit ja kokoomus. Helmikuussa 2011 silloinen asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) toi ympäristövaliokuntaan esityksen, jolla kaupan suuryksikköjen rakentamista rajoitettiin. Periaatteessa erinomainen asia mutta rakennettu niin, että kaupan kilpailua estettiin lailla.
Olin kepun vastaavana ympäristövaliokunnassa ja aiheutin pienen hallituskriisin äänestämällä koko porukkani kanssa esitystä vastaan. Vapaavuoren esitys oli vain huipennus sille erityisesti kokoomuksen harjoittamalle kaavapolitiikalle, jolla yhteiskuntaa ”eheytetään” monopolifirmojen ja monopolikuntien temmellyskentäksi.
Kaupan keskusliikkeiden valtaa on ehdottomasti rajoitettava. Kaavoitus on yksi tapa mutta nämä rajoitukset kohdistuvat yleensä vain viattomiin talonrakentajiin. Megakeskusten vauhtia voitaisiin himmata myös ylimääräisellä kiinteistöverolla.
Ratkaisevin päättäjä olet sinä. Etukortin voi leikata halki siinä missä luottokortinkin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
