Ruokalönnrot kokosi suomalaisiaruokatarinoita televisio-ohjelmaksi
On tehtävä paljon työtä, jotta suomalaisesta ruuasta tulee samalla tavalla kiinnostava tuote kuin italialaisesta ruuasta, Jyrki Sukula korostaa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoKun MTK:n ja Pellervo-seuran yhteinen Brysselin-toimisto vietti viime vuonna 20-vuotisjuhlaansa, tilaisuudessa pidettiin runsaasti puheita maataloudesta, maatalouspolitiikasta ja elintarvikkeista.
Paikalla oli myös televisiosta kansalle tuttu kokki Jyrki Sukula. Hän oli puheenvuoroista tyrmistynyt.
”Oikeastaan juuri yhdessäkään puheenvuorossa ei puhuttu mitään ruuasta, sen tuomista nautinnoista ja hyvästä elämästä!”
Hyvän ruuan puolestapuhujaa kauhistuttaa, kun ruuan
tuottama ilo ja nautinto kuolevat viljelijöiden oman etujärjestönkin puheissa elintarviketurvallisuudeksi ja maatalouspolitiikaksi. Sukulan mie-
lestä ihmisille pitäisi kertoa suomalaiseen ruokaan liittyvistä tarinoista.
”Ne tarinat ovat täynnä ihmisiä, perinteitä, historiaa ja tunnetta. Ne ansaitsisivat tulla kerrotuksi.”
Sukula ei ole tyytynyt seisoskelemaan hiljaa sivussa ja pudistelemaan päätään. Hän tarttui toimeen ja lähti kuvausryhmän kanssa kiertämään suomalaisia maatiloja. Työn tuloksia esitetään televisiossa ylihuomisesta sunnuntaista lähtien.
Makujen maa -ohjelmasarjassa hän tutustuu maatilojen arkeen, tuottajien työhön ja työn tuloksiin sekä kotimaisiin raaka-aineisiin.
”Se oli ihana seikkailu ympäri kesäistä Suomea. Pääsimme tutustumaan työteliäisiin ihmisiin, viljelijäperheisiin ja heidän koteihinsa, saunomaan heidän rantasaunoihinsa.”
Hän kertoo haltioituneena, miten hän pääsi yhdellä tilalla ohjelman kuvauksissa todistamaan lehmän poikimista. Sen jälkeen lypsettiin ternimaitoa, josta kokki itse pääsi loihtimaan herkkuja.
”Tämän kaiken pääsevät myös ohjelman katsojat näkemään.”
Makujen maan kaltainen ohjelma on ollut Sukulan unelmana jo pitkään. Hän haluaa ihmisten tietävän, mitä hyvä ruoka on ja mistä se on peräisin.
”Nuorilta brittiaikuisilta kysyttiin eräässä tutkimuksessa, mistä pekoni tulee. Vain viidennes tiesi oikean vastauksen”, Sukula kertoo.
”Tyypillisiä vastauksia olivat ’kaupasta’, ’lampaasta’ tai ’pekonista’.”
Vaikka Suomessa tilanne ei ole vielä aivan yhtä synkkä, ruuan alkuperän ja sen reitin omalle lautaselle tietää Sukulan mielestä jo nyt aivan liian harva. Ja jos tilannetta ei korjata, pian niistä tietää entistä harvempi.
Makujen maan kohderyhmänä ovat erityisesti nuoret aikuiset.
Sukula ei kuitenkaan halua sulkea muita pois. Hän toivoo esimerkiksi perheellisten oivaltavan sen avulla keinoja kertoa lapsilleen siitä, mistä ruoka tulee.
Vaikka ohjelma onkin suunnattu kuluttajille, Sukula toivoo sen antavan jotain myös ruuantuottajille.
”Tuottajat tuntuvat ajattelevan, että heidän ’asiakkaansa’ on maitoauton tai teurasauton kuljettaja tai se osuuskunta, joka ottaa tilan tuottaman raaka-aineen vastaan.”
Vaikka raaka-aineen ja valmiin tuotteen välillä onkin useimmiten jalostava yritys, Sukulan mielestä viljelijöiden pitää oppia hahmottamaan tuotteensa todellinen ostaja. Hän haluaa, että tuottajat ja kuluttajat kohtaavat toisensa niin, että tuottaja tuntee kuluttajan toiveet ja tarpeet.
Ruokaketjun pitää olla läpinäkyvä kumpaankin suuntaan, tuottajalta kuluttajalle ja kuluttajalta tuottajalle.
Viime viikolla kauppoihin tulivat hollantilaiset uuden sadon valkoiset parsat. Niiden hinta on 28 euroa kilolta, mutta siitä huolimatta kuluttajat ostavat niitä.
Sukulan mielestä Suomessa tuotetaan vastaavia herkkuja, jotka oikealla markkinoinnilla voisivat tulla samanlaisiksi himotuiksi tuotteiksi. Sellainen voisi olla vaikka hiekkamaassa, etelärinteessä kasvanut siikli, Sukula ideoi. Ja on niitä paljon muitakin. Maailman parhaan perunan lisäksi hienointa ruista, laadukkaimpia porkkanoita ja perinnebiotooppeja hoitavia ’niittynautoja’.
”Miksi niistä ei puhuta? Miksi suomalaiset eivät koskaan kerro, että meillä on tällaisia upeita tuotteita?”
Vuosia Italiassa asuneena Sukula vertaa suomalaisia italialaisiin. Italiassa omaa ruokaa arvostetaan. Ruoka ja ruuan tuotanto on myös osattu tehdä kiinnostavaksi.
”Sormia napsauttamalla tilanne ei meilläkään muutu. Pitää tehdä paljon työtä, että suomalaisesta ruuasta tulee samalla tavalla kiinnostavaa kuin italialaisesta.”
Ja ennen muuta: suomalaisen pitää olla itse ylpeä omasta ruuastaan, hän lisää.
Sukulan ohjelma osuu sattumalta hetkeen, jossa ruuan alkuperä ja tuotantotapa ovat ajankohtaisempi kysymys kuin koskaan.
Haastatteluhetkellä hevosenlihakohu oli kuumimmillaan, ja vain muutamaa päivää myöhemmin kerrottiin saastuneen rehun levittäneen homemyrkkyjä saksalaiseen maitoon.
Sukula korostaa, etteivät ruo-
kaskandaalit ole olleet kenellekään ruoka-alaa seuraavalle mikään yllätys. Vaikka elintarvikeyritysten vuosikertomuksiin on jo vuosien ajan kirjoitettu yleviä lauseita vastuullisuudesta, ekologisuudesta ja eetti-
syydestä, alalle on hänen mukaansa pesiytynyt valtavasti huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä.
”Jos ne kaikki hienot kirjoitukset pitäisivät paikkansa, mitään ruokaskandaaleja ei olisi tullut. Mutta kun ne ovat pelkkää tekstiä.”
Sukula luottaa siihen, että kohut herättävät ihmiset aidosti pohtimaan oman ruokansa alkuperää. Siihen myönteiset ja hyväntuuliset, ”ruokalönnrotien” tekemät televisio-ohjelmat ovat hänen mielestään hyvä väline.
Samanlaiseksi ruokatarinoiden kerääjäksi hän itsensäkin mieltää, ja on siitä hyvin innoissaan.
”Toivon, että ohjelmasta välittyy katsojillekin se palo, jolla me sitä olimme tekemässä.”
JUHANI REKU
Makujen maa -ohjelma alkaa
Jim-kanavalla sunnuntaina
10.3. kello 19.30.
Jaksot lähetetään uusintana
seuraavana maanantaina
kello 16.30 ja lauantaina 18.00.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
