Kun Suomi hermoilee ennallistamisen ja suojelun kanssa, moni muu EU-maa kuittaa velvoitteita pelloilla ja asutusalueilla
Kreetalta on metsät hakattu ja kasvillisuus laidunnettu olemattomiin. Suunnitelmia luonnon ennallistamiseksi ei tunnu olevan.
Kreetalla turismi kuluttaa omalta osaltaan luontoa ja vaatii runsaasti makeaa vettä esimerkiksi uima-altaiden ja golfkenttien ylläpitoon. Kuva: Tero PajukallioSuomessa on paniikkinappula pohjassa EU:n ennallistamis- ja suojeluvaatimusten takia. Niiden mukaan EU-maiden on ennallistettava vähintään 30 prosenttia huonokuntoisista luontotyypeistä vuoteen 2030 mennessä ja 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Samalla on suojeltava eriasteisesti 30 prosenttia kaikista maa- ja vesialueista.
Kysyin Kreetan Heraklionissa sijaitsevan yliopiston maataloustieteellisen tiedekunnan professoreilta, miten ennallistaminen Kreetalla ja Kreikassa hoidetaan. Suunnitelmia ei tuntunut olevan.
”Metsät on hakattu taistelulaivoiksi muinaisessa historiassa.”
Kreetan saaresta iso osa on vuoristoa, josta Natura-alueet kattavat osan. Voisi luulla, että luonnostaan koskematonta alaa on paljon. Kellot kuitenkin kilkattavat äänekkäästi, kirjaimellisesti, sillä kukkuloilta ja vuorilta kantautuu lammas- ja vuohilaumojen helinä. Saari on ylilaidunnettu ja aluskasvillisuus syöty. Sitä tuhoutuu myös kuivuuden ruokkimissa maastopaloissa.
Ne alueet, joissa eivät sorkkaeläimet vaella, ovat turistien temmellyskenttiä. Muuta alaa täplittävät oliivipuut ja viiniköynnökset. Koko saari on ihmisten käytössä, mutta toisaalta niin on ollut jo vuosituhansien ajan. Metsät on hakattu taistelulaivoiksi muinaisessa historiassa.
Jos saaren luontoa ennallistetaan, niin mihin ajankohtaan tähdätään ja miltä siellä pitäisi sen jälkeen näyttää? Parempi olisikin puhua luonnonhoidosta ja kenties kulttuurimaiseman vaalimisesta, eikä ennallistamisesta.
Sikäläisten professorien mukaan oliivilehdoissa on paikoin paljonkin monimuotoisuutta. Muunlaisia arvioita heillä ei ollut tilanteesta antaa.
Olen ymmärtänyt, että moni muukin EU-maa, Saksa ja Ranska muiden muassa, tarjoaa suojelu- ja ennallistamisalueiksi ihmisasutusta ja viljelysmaita. Suomessa sen sijaan ajatellaan, että löyhemmänkään suojelun alueita ei saa käyttää edes jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen viljelystä puhumattakaan.
En halua vähätellä tai vesittää kumpaakaan EU-asetusta, sillä luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on saatava pysähtymään. Muutoin ruoantuotanto ennen pitkää järkkyy, metsien kasvu hiipuu ja ihmisten terveys kärsii.
Voisimme kuitenkin vetää happea, lakata asettelemasta vastakkain luontoa ja taloutta sekä selvittää, millaisia ratkaisuja muualla tehdään. Tärkeä tavoite on kaikkien yhteinen: Turvata elinolot planeetalla myös jälkipolville ja muille lajeille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
