huidunperä Savon murre – rikas murre
Me elämme tässä maassa nyt yleissuomen aikakautta. Koko yhteiskunnassa hallinnosta, talouselämästä, kulttuurista, politiikasta, lehdistöstä, radiosta ja televisiosta lähtien viljelemme valtakunnallista suomen kieltämme, kirjakieltä.
Samalla tuttujen, kotoisten murteitten käyttö meillä toki elää.
Kulttuurissamme näitä murteitamme myös vaalitaan. Murrekirjallisuus tunnetaan.
Mitä on tapahtunut tutuille murteillemme näin 2000-luvulle saavuttua? Tätä ennen murretutkimusta harjoitettiin meillä erityisen kunnioitettavasti. Kyse on ollut oleellisesta, omasta arvokkaasta, kansallisesta ilmiöstä, maakuntien omimmista murteista ja niiden ominaislaaduista.
Huidunperällä maallikkomme tulivat pääsiäispyhinä tutustuneiksi asiaan, kun kirjahyllystä tuli yhteiseksi lukemiseksi otetuksi murretutkimuksemme asiantuntijan Unto Eskelisen aikanaan ilmestynyt teos nimeltään Kieljkiärylöetä – savolainen sanakirja.
Kyseessä oli 1980-luvun puolivälissä ilmestynyt teos, jonka tekoon Unto Eskelinen kertoi alkusanoissaan ryhtyneensä myös eläkevuosiin ehdittyään ja kuulemma samalla yllytyshulluksi tavallaan jouduttuaan.
Teoksen tekijöinä toimivat samalla Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen edustajat fil.lisensiaatti Jaakko Sivula ja laitoksen tutkija, fil.maisteri Leena Sarvas.
Asiantuntemuksen rinnalla tietynlainen hyväntuulisuus Unto Eskelisen teoksessa kaiken asiatiedon ohessa vallitsee. Lukijan on siten mieluisaa tehdä tuttavuutta teoksen sisällön kanssa.
Jo heti alkuun selviää, että savolaismurteistolla on meidän oloissamme maan ” luajin liäänj” eli laajin alue. Tämän murteistomme alue jakautuu kuuteen eri ryhmään ja on samalla tekijän mukaan ”mitä hilpeintä herkkua paitsi suulle myös korvalle”.
Näitä ryhmiä ovat Iisalmen ja Kuopion pohjoissavolaiset, Mikkelin ympäristön eteläsavolaiset, Pohjois-Karjalan itäiset, Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen sekä Etelä-Pohjanmaan ja Kainuun savolaismurteet.
Tekijä selvittää Savon murteen tyypillisiä tunnusmerkkejä. Niitä ovat äänteelliset erityispiirteet, taivutus- ja muotoseikat, myös muun muaasa kiertoilmaukset eli vänkyilyt, jotka ovat Savon murteellemme erityisen tyypillisiä.
Itse teoksen murresanasto käsittää huikean kiintoisan, yli 3 500 ilmaisun luettelon. Se kertoo savolaisten oivallisesta sanallisesta lahjakkuudesta, samalla älyllisistä oivalluksistaan ja hilpeästä huumoristaan.
Sana kiihottajaset esimerkiksi tarkoittaa teoksessa talkoiden lomassa osallistujille tarjottua välipalaa kuten yllätyskahveita, talkoosahtia, väliryyppyäkin sekä muuta vastaavaa. Lehmännuolemaksi taas sanotaan teoksen mukaan navettatyötä tekevän ”haalistunutta ja läiskäistä työvaatetta”.
Samaa ilmaisua kuulemma voidaan käyttää epäystävälliseen tapaan myös ihmisen kasvonpiirteistä. Sana luiru taas merkitsee kehnoa, perin laihaa kahvia. Kauppaan menijälle todetaan, että ”tuokee sieltä joku jässäkkä seksiä”. Jälkimmäisellä ilmaisulla tarkoitetaan savolaisittain keksipakettia.
”Seihtemäs kirnuh huuhevvesj” -sanonnalla kuvataan kaukaista etäissukulaista. Savossa ilmaisua seitempiippujnen käytetään pehmentävästi tarkoittamaan kuulemma Kuopion lääninvankilaa.
Naisten käyttämiä teonsanoja on tekijän mukaan ilmaisu rottierata.
Se merkitsee koruompelullla koristamista ja kirjomista. Sana rukkjasnokkainen on henkilö, jolla on niin suuri nenä, että sen voi rukkasella niistää.
Höpleksiminen puolestaan on hyväilyä, lemmiskelyä, höynääntyminen innostumista tai erehtymistä johonkin.” Hinkalonpyhkijäeset” olivat aikanaan elonkorjuun aikoihin vilja-aitoissa siivouksen varjolla pidetyt nuorten talkootanssit.
Siihen malliin teoksen mukaan savolaisseuduilla edelleen murretta viljellään. Hyväntuulisesti, oivaltavasti ja myös harvinaisen osuvasti se tapahtuu.
Tekijä samalla teoksen ”alkujuohattelussa” toteaa, että murreaapisen avulla on tarkoitus avata savolaisten ja myös muiden lukijoiden mieliä käyttämään nykyistä enemmän kotoista oman maan murretta jokapäiväisenä ilmaisuvälineenä.
Siten opasta sopisi tekijän mukaan myös vilkuilla ehkä myös maamme kouluissa, opistoissa ja kerhoissa. ”Tuskin se siellä haetannoo”, kuuluu tekijän hienotunteinen, osuva jatko tekstilleen.
Yli kolmellatuhannella savonmurteen esimerkki-ilmaisulla ja osuvilla, hilpeillä ja älykkkäillä sananparsillaan kirja tarjoaa lukijoille tervetulleen ja kotoisen lukuelämyksen.
Tervetullut tämä opus onkin, kun kotoista huumoria on varsin vähän meillä tarjolla ja poliittiset karikatyristimmekin ovat sitten Kari Suomalaisen ja Olavi Hurmerinnan aikojen jääneet tulematta. Käsissämme on siten oleellinen osa omaa, kotoista kansankulttuuriamme.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
