VTT kaupallistaa sellusta tehdyn biomuovin alle viidessä vuodessa – Paperinvalmistuksen vähentyessä sellua vapautuu muuhun käyttöön

Bioperäisistä aineksista valmistettu muovipussi sitoo itseensä ilmakehän hiilidioksidia, joka vapautuu taas kiertoon, kun tuote kompostoituu tai poltetaan. Fossiilinen muovi aiheuttaa vain päästöjä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuva: Jaana Kankaanpää

Paperinkulutuksen vähentyessä sellua voidaan suunnata biomuovien valmistukseen. Näin arvioi VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin.

VTT on kehittänyt selluloosasta valmistettavan, rasvaisia tuotteita kestävän muovipakkauksen, joka on kaupallistettavissa noin 3–5 vuoden sisällä. Innovaation palkitsi tammikuussa kansainvälinen Ellen MacArthur Foundation.

Suuret odotukset kohdistuvat myös nanosellukalvoihin, joilla pinnoitetaan esimerkiksi kartonkia.

Harlinin mukaan yli 80 prosenttia pakkausten painosta voitaisiin korvata kuitupohjaisilla muoveilla. VTT:n kehittämät muovit hajoavat luonnossa 100–200 kertaa tavallista muovia nopeammin.

Biomuovin käytön yleistymistä jarruttaa sen korkea hinta. Jos fossiilinen muovi maksaa noin 1,5 euroa kilolta, biomuovin kilohinta on noin 2–4 euroa. Kysynnän kasvun myötä hinta voi kuitenkin tippua. Lisäksi pakkausten keveneminen säästää kustannuksia.

Fossiilista muovia korvaavista tuotteista keskusteltiin torstaina Sitran järjestämässä Onko elämää ilman muovia? -mediatilaisuudessa Helsingissä.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei kaikkea fossiilista muovia voida tai edes kannata korvata lähitulevaisuudessa muilla materiaaleilla. Ensisijaisen tärkeää on estää muovin päätyminen luontoon sekä parantaa muovin kierrätettävyyttä. Keinoja linjataan syksyllä valmistuvassa Suomen kansallisessa muovitiekartassa. Valmistelua vetävän kansanedustaja Hanna Kososen (kesk.) mukaan työryhmä pohtii myös tapoja vähentää kertakäyttömuovin kulutusta. Hän arvioi, että muovivero voi olla hankala toteuttaa, koska muovia käytetään kaikkialla.

Käyttökieltoa Kosonen puoltaa ainakin mikromuoville. Lisäksi muovipakkausten valmistusta pitäisi yhtenäistää kierrätyksen helpottamiseksi.

Nyt muovijätteestä kierrätetään Suomessa neljännes. Kuluttajilta kerätystä muovista turhan iso osa päätyy polttoon, koska seassa on liian likaisia pakkauksia ja kierrätyskelvottomia muovilaatuja. Ongelman ratkaisisi kemiallisen kierrätyksen yleistyminen.

Tutkimustiimin päällikkö Maija Pohjakallio VTT:stä kertoo, että kemiallisessa käsittelyssä erilaisten muovien polymeeriketjut rikotaan ja kootaan jälleen uusiksi muoveiksi. Prosessissa haitta-aineet poistuvat, jolloin kierrätysmuovia voitaisiin kenties käyttää elintarvikepakkauksissa.

Elintarvikepakkauksissa käytetään jo jonkin verran biomuoveja. Muovien parissa työskentelevä toimitusjohtaja Tomi Nyman konsulttiyritys November Consulting Oy:stä kertoo valitsevansa biomuovipakkauksen fossiilisen muovin sijasta aina kun mahdollista. Hän näyttää kahta muovista vessapaperipakkausta, joista toinen on biomuovia ja toinen perinteistä muovia. Siinä missä perinteisen muovipakkauksen valmistuksessa on kulunut liki kaksi kiloa hiilidioksidia, kasviperäinen muovipakkaus on sitonut itseensä kaksi kiloa hiilidioksidia.

Raaka-aineiden eroista huolimatta molemmat ovat samaa, kierrätyskelpoista muovilaatua. Kuluttajan on syytä tiedostaa, ettei biomuovi tässä tapauksessa ole biohajoavaa eli se ei hajoa luonnossa yhtään sen nopeammin kuin fossiilinen versio.