Professori: EU:n elvytyspaketissa ratkaisevaa, mihin raha käytetään

"Nyt useat EU-maat ovat jälleen velan suhteen riski­rajoilla ja kaipaavat pikaisesti talouden elpymistä ja pitkä­aikaista kasvua." Kuva: Laura Kuivalahti

Elvytyspaketti on hyväksytty jäsenvaltioissa ja valtiot suunnittelevat tukieurojen käyttöä. Velan maksun aika tulee sitten myöhemmin, mutta poru sopimuksesta ja sen seurauksista jatkunee vuosia. Tukipäätös on kannatettava, vaikeiden neuvotteluiden tulos ja kompromissi.

Onkin syytä toivoa, että paketti toisi pitkän aikavälin kasvuvaikutuksia koko EU-alueelle, mikä lopulta hyödyt­täisi kaikkia jäsenmaita. Varmaa on, että paketti yksin ei tule pelastamaan unionin jäsenmaiden taloutta. Toisaalta on myös mahdollista, että ilman pakettia monet tulevaisuuteen kohdistuvat investoinnit eivät olisi koskaan toteutuneet – eivät edes Suomessa.

Velkakriisin jälkeen Euroopan talouden kasvu on ollut tahmeaa. Euroopan keskuspankki (EKP) on tehnyt useaan kertaan sen, mitä vaaditaan. Siitä huolimatta talouskasvu on ollut hidasta. Esimerkiksi Saksa ei ole harjoittanut elvyttävää talouspolitiikka, vaikka sillä ja osalla pohjoisen EU/EMU-maista olisi kansan­talouden lukujen pohjalta ollut siihen varaa.

EKP on kehottanut useaan otteeseen maita ekspansiiviseen finanssipolitiikkaan ja korostanut sen tehokkuutta alhaisen koron tilanteessa. Ongelmana on, että EU:n yhteinen elvytys on kansallisessa päätösvallassa eikä päätöksiä samanaikaisesta elvytyksestä ole syntynyt. Yhteinen sävel on ollut EKP:n harteilla.

EU:n alueella harjoitettiin sangen pian velkakriisin jälkeen menoja kiristävää politiikkaa. Tämä hidasti talouksien toipumista, kasvatti työttömyyden kustannuksia ja itse asiassa johti velka/bkt-­tasojen kasvuun.

Nyt useat EU-maat ovat jälleen velan suhteen riski­rajoilla ja kaipaavat pikaisesti talouden elpymistä ja pitkäaikaista kasvua.

Covid-19-kriisi on ollut erityisen poikkeuksellinen, sekä kysyntä- että tarjonta­häiriö globaaliin taloudelliseen toimintaan. Poikkeuksellinen häiriö vaatii poikkeuksellisia toimia.

Ennen varsinaista elvyttävää talouspolitiikkaa on pandemia kuitenkin saatava hallintaan. Talous ei voi toipua, mikäli pelko sairastumisesta sekä rajoitukset ja kiellot estävät taloudellisen aktiviteetin.

Tässä vaiheessa velka kasvaa vielä ilman päätös­peräistä finanssipolitiikkaa. Covid-19 -pandemian erityisyys on perusteltu poikkeama normaaleihin budjetti- ja velkasääntöihin, mutta kasvaneet velat voivat johtaa uuteen velka­riisiin, mikäli EKP ei jatkaisi taseensa paisuttamista. Tällöin olisi taas kriisikokouksien ja uusien ad-hoc-toimien, eli tätä tarkoitusta varten tehtyjen toimien aika Euroopan pelastamiseksi.

EU:ssa on myös nähty talouden stagnaation, pitkäaikaisesti hidastuneen kasvun piirteitä. Olisi tärkeää saada taloudellinen kasvu käyntiin ja kiihdyttää tuottavuutta. Tukipaketissa kohdistetaankin varoja uuteen vihreämpään teknologiaan ja uusiutuviin energiaratkaisuihin. Valitettavasti panostukset koulutukseen ja tutkimukseen jäävät pieniksi.

Pelkona nähdään myös, että taloutta kiristetään liian aikaisin, jolloin viime kriisin elpymisen hitaus uusiutuu. EU:n kasvuennusteet ovat edelleen alle USA:n kasvu­ennusteiden.

EU:n ja EMU:n on toivottu linkittävän eri maiden taloudellista aktiviteettia, kasvattavan tehokuutta, luovan kasvua ja hyvinvointia kaikille jäsenmaille – myös Suomelle.

Taannoin EU-ohjelmien tavoitteena oli tehdä unionista maailman kilpailukykyisin talousalue. Tavoite on edelleen saavuttamatta. Onkin toivottavaa, että uusi tukipaketti toimisi lähtölaukauksena pitkä­aikaiselle tuottavuuden kasvulle kaikkialla Euroopassa.

EU:n tasolla tapahtuva tuki­paketin eurojen käytön ohjaus ja seuranta ovat välttämättömiä niin käytettyjen varojen tehokkaan hyödyntämisen kuin luottamuksen kannalta.

Kansalliset intressit varojen kohdentamisessa omille tehottomille toimijoille ja tulevaisuuden kasvun mahdollisuuksien laiminlyönti loisivat eripuraa ja olisivat lisäksi vastoin koko EU:n ajatusta tehokkaasta kaupan luonnista, kasvusta ja kestävästä tulevaisuudesta. Lopulta ne olisivat haitallisia myös jokaiselle yksittäiselle maalle hidastuvan tuottavuuden myötä.

Onnistuneesti hoidettuna tukipaketti voi pienentää tulevien kriisien todennäköisyyttä ja vähentää uusien tukipakettien tarvetta tulevaisuudessa. Tätä on syytä toivoa, sillä muutoin pohdimme jälleen yhä uusia tukimekanismeja.

Kari Heimonen

taloustieteen professori

Jyväskylän yliopisto

Lue kaikki MT:n yliöt ja mielipidekirjoitukset tästä