Pää-kaupunginkatoilla kukkii
Vielä ei tiedetä, mitkä kasvilajit sopivat erityisen hyvin suomalaisille viherkatoille. Siksi Helsingin yliopisto on käynnistänyt tutkimuksen, jossa pääkaupunkiseudulle ja Ouluun on perustettu useita pieniä viherkattoja.
Katoille on tuotu valmiita kasvimattoja, istutettu yksittäisiä kasveja ja kylvetty erilaisia siemenseoksia. Myös kasvualustoissa on eroja.
Vielä tänä kesänä kasvillisuus ei näytä kummoiselta, mutta jos hyvin käy, muutaman vuoden päästä koekatoilla lainehtii kukkameri.
Malgorzata Gabrych tekee väitöskirjaa katoille tuotujen kasvien selviytymisestä: ”Ahomansikka on hauska esitellä suomalaisille. Kaikki innostuvat siitä niin kovasti.”
Ahomansikan lisäksi katoilta voi löytää esimerkiksi keto-orvokin ja huopakeltanon taimia.
Aika näyttää, mitkä lajit valtaavat alaa ja mitkä joutuvat väistymään.
Viherkatoilla on mahdollista kasvattaa lajeja, joiden luontaiset kasvupaikat ovat hupenemassa. Osaltaan viherkatot siis lisäävät kaupunkiluonnon monimuotoisuutta.
”Viime kesänä katoilta inventoitiin 230 kasvilajia. Se on yllättävän paljon, ja joukossa oli myös uhanalaisia lajeja”, hankekoordinaattori Marja Mesimäki kertoo.
Niin ikään viherkattojen eläinlajistoa on inventoitu, ja selvää on, että kasvit houkuttelevat monenlaisia hyönteisiä katolle.
Koska viherkattoja koskevaa lainsäädäntöä ei toistaiseksi ole, kukin saa istuttaa viherkatolleen niitä kasveja, joita itse haluaa. Mesimäen mukaan lajit on syytä valita huolella.
”Tulokaslajit ovat todellinen uhka. Kasvien siemenet leviävät tehokkaasti tuulen mukana ylhäältä ympäristöön. Voi olla kallis paukku, jos jokin vieraslaji lähtee leviämään katolta”, Mesimäki sanoo.
”Lupiinia ja jättiputkea katolle ei ainakaan kannata tuoda”, hän naurahtaa.
HELI VIRTANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
