Kilpailulaki eieste lähiruualle
Ensi vuoden alussa voimaan tuleva kilpailulain muutos nostatti suuria tunteita jo valmisteluvaiheessa. Lain tarkoituksena on lisätä kilpailua päivittäistavarakaupassa ja parantaa pienten elintarvikeyritysten asemaa markkinoilla.
Kahta suurinta kauppaketjua – S- ja K-ryhmää – hiertää lain kohta, jossa valtakunnallisesti yli 30 prosentin markkinaosuuden omaavan päivittäistavarakaupan ketjun katsotaan olevan määräävässä markkina-asemassa.
Kummankin suuren kauppaketjun markkinaosuus ylittää 30 prosentin rajan, ja niiden yhteenlaskettu markkinaosuus päivittäistavarakaupassa on noin 80 prosenttia.
Suurten kaupan ketjujen mielestä lakiuudistus johtaa hintojen nousuun, tuontiruuan osuuden kasvuun, valikoiman supistumiseen sekä reilun kilpailun rajoittamiseen.
Kaupan tulkinnan mukaan säätelyn kiristymisen seurauksena kotimaisia tuottajia ei voisi asettaa etusijalle esimerkiksi kansainvälisiin elintarvikejätteihin verrattuna. Uudistuksen seurauksena ei kaupan mukaan enää voisi suosia kotimaista lähiruokaa.
Joissakin tapauksissa alueelliset kaupat ovatkin ehtineet ottamaan etunojaa tulevaan lainsäädäntöön alentamalla ennakkoon paikallisille tuottajille maksamaansa hintaa.
MTK-Pohjois-Savon ja osuuskauppa PeeÄssän johdon välisissä neuvotteluissa päästiin yksimielisyyteen siitä, että kaupan tulkinnat olivat kilpailulain vastaisia (MT 25.10.).
Kilpailu- ja kuluttajaviraston ylijohtaja Juhani Jokinen ihmettelee kaupan toimintaa.
Jokisen mukaan hintojen alentamiseen ei ole kilpailulain perusteella tarvetta. Määräävän markkina-aseman säädökset eivät hänen mukaansa tarkoita sitä, että kaikista tuotteista pitäisi maksaa sama hinta. (MT 25.10).
Kauppa voi Jokisen mielestä suosia vapaasti paikallisia tuotteita, ja maksaa niistä enemmän kuin muista tuotteista. Paikalliset tuotteet lisäävät valikoimaa ja sitä kautta myös kilpailua.
On erittäin hyvä, että Kilpailuviraston ylijohtajan tulkinta kilpailulaista on selvä. Toivottavasti myös käytäntö osoittaa, että kaupan esiin nostamat uhkakuvat eivät toteudu.
On toki ymmärrettävää, että suuret kauppaketjut suhtautuivat epäillen kilpailulain uudistamiseen, mutta olisi sekä tuottajien
että kaupan etu, ettei kauppa lähde polkemaan tuottajahintoja. Siihen ei ole ainakaan Kilpailuviraston tulkinnan perusteella tarvetta.
Eri asia on, jos kauppa haluaa kilpailulakiin vedoten lisätä tuontia ja vähentää lähiruuan tarjontaa, tai ainakin laskea tuottajahintoja. Se ei olisi kuitenkaan edes kaupan oma etu, koska kotimaisuus ja lähiruoka ovat nousevia trendejä.
Tuontiruokien sisältöihin ja tuotantotapoihin liittyvät skandaalit ovat omalta osaltaan lisänneet kuluttajien kiinnostusta siihen, miten ja missä heille myytävä ruoka on tuotettu.
Paikallisten tuotteiden pääseminen kaupan valikoimiin on elintärkeää erityisesti pienille lähi- ja luomuruuan tuottajille.
Yhteistyö paikallisten kauppiaiden kanssa on myös ollut onnistunutta, koska paikalliset ostot ovat viime vuosina lisääntyneet selvästi. Esimerkiksi K-kauppiaat ostivat viime vuonna maakuntien omilta tuottajilta yhteensä 586 miljoonalla eurolla. Kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli noin 50 miljoonaa euroa.
Vastakkainasettelun sijaan tarvitaan nykyistä enemmän yhteistyötä. Paikallinen kauppias ja tuottaja ovat kumppaneita, joiden hyvin toimivasta yhteistyöstä hyötyvät heidän lisäkseen myös kuluttajat.
On kaikkien etu, mitä lyhyempi on ruuan reitti tuottajalta kuluttajalle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
