Arvio: Bodom-elokuva on yllättävän paljon ennakko-odotuksia parempi

Mimosa Willamo ja Santeri Helinheimo lähtevät maksimisykettä koettelevalle telttaretkelle Bodominjärvelle. Osansa veriruiskutuksesta saa taustalla näkyvän Mikael Gabrielin lisäksi Nelly Hirst-Gee. Kuva: Don Films Oy

Pakko se on alkuun myöntää: On syitä, miksi Taneli Mustosen ohjaamaa Bodom-elokuvaa haluaisi vihata. Ohjaajan edellinen filmi Luokkakokous tuomittiin elokuvaväen piirissä noin yhden tähden esitykseksi. Pienin syy tähän ei ollut se, että pääosiin oli nostettu valtakunnan mukahauskimmat tyypit Jaajo Linnonmaa ja Sami Hedberg. Jostain syystä katsojia silti riitti.

Bodomissa puolestaan yksi pääosan esittäjistä on Mikael Gabriel. Yläastekoviksen imagolla yllättävän pitkälle päässyt räppäri lukeutuu Suomen rap-piirien vähiten pidettyihin ihmisiin, joka on toistuvasti riidoissa milloin kenenkin kanssa. Jostain syystä levyt silti myyvät.

Kolmas syy on ohjaaja Mustosen filosofia. Mies vihaa tyhjiä elokuvateattereita, ihailee häpeilemättä Renny Harlinia ja haluaa tehdä elokuvia ainoastaan suurille yleisöille. Sitä Bodom onkin: Suuren yleisön teini­kauhuelokuva.

Sitten itse elokuvaan. Tässä kohtaa on aiheellista todeta, että kyseessä ei ole elokuva Bodominjärven surmista. Leffassa neljän nuoren porukka vain sattuu lähtemään Bodominjärvelle telttailemaan murhien innoittamana.

Retkue on koostettu häpeilemättömästi amerikkalaisista slasher-kauhuelokuvista ammentaen. Mukana on komea ja suosittu kovis Elias (Mikael Gabriel), oudoista asioista kiinnostunut nörtti Atte ( Santeri Helinheimo), rankka mimmi Noora ( Mimosa Willamo) ja uskovaisperheen kiltti ja söpö tytär Iida ( Nelly Hirst-Gee).

Avauskohtauksesta lähtien on selvää, että Bodom on taitavasti kuvattu. Vaanivat, valuvat ja välillä kasvustoa nuoleskelevat kamera-ajot luovat jännitettä. Esikuvistaan poiketen luonto on suomalaiskatsojalle tuttua ja on taltioitu valkokankaalle todella kauniina. Piinaavinakin hetkinä jaksaa ihastella näyttävää kameratyötä. Kokonaisuus on eheä.

Pisteitä voi antaa myös mukavasta anakronismista. Elokuva sijoittuu periaatteessa 2010-­luvulle, mutta älylaitteita ei silti räplätä. Eliaksen auto on museokilvissä oleva kartano-Volvo. Hahmojen vaatetus ja retkeilykamppeet ovat jostain 1970-luvun ja 1990-luvun väliltä.

Juoni alkaa, kun pojat houkuttelevat tytöt mökkeilemään. Perille päästessä selviää, että oikeasti nyt ollaan rekonstruoimassa puoli vuosisataa aiemmin tapahtunutta Bodominjärven kolmoissurmaa.

Rekonstruktio on Aten idea, mutta katsojalle ei oikein aukea, kuuluuko siihen käytännössä mitään muuta kuin tyttöjen pukemista äidiltä varastettuihin vanhoihin vaatteisiin ja kummitusjuttujen kertomista. Elias ja Noora polttavat pilveä, jotta katsojalle välittyy, kuinka rankkoja tyyppejä he ovat.

Elokuvan alku on vähän vaivaannuttavaa. Näyttelijöiden kokemattomuus paistaa läpi. Kaikkein vaikeinta kun on näytellä uskottavasti naama peruslukemilla. Näinpä repliikkejä lähinnä lausutaan kameralle, joka seuraa naamasta toiseen sen mukaan, kuka puhuu.

Onneksi kohta tapetaan ja leffa pääsee tyhjänpäiväisistä mukapelästytyksistä hysteeriseen kiljumiseen. Se sujuu näyttelijöiltä paljon paremmin.

Hahmot ovat genretyypillisesti ihan pahvia, joten katsojan ei tarvitse tuntea sympatioita ketään kohtaan. Iida on porukasta ainoa, jolle on annettu minkäänlaista taustaa. Uskovaisperhe ja historia seksuaalisesta häirinnästä tuovat hahmolle syvyyttä noin 1,25 senttimetriä.

Kun katsoja alkaa jo vähän kyllästyä ryntäilyyn ja huutamiseen ja miettiä, voiko tätä kestää vielä tunnin, tulee elokuvan käännekohta. Paletti laitetaan ennalta aavistamattomalla tavalla uusiksi vähän kuin huipussa Cabin in the Woodsissa (2012), vaikkei nyt mennäkään seinästä läpi metatasolle.

Loppua kohti Bodom yltyy yhä hurmeisemmaksi. Viime metreillä meininki on jo todella sadistista ja ahdistavaa, joten on ymmärrettävää, että Gabrielin nuoremmat fanit lasketaan saliin vain isosiskon papereilla.

Maaliin on päästään alle puolessatoista tunnissa, joten paketti pysyy napakkana. Genren isoista klassikoista poiketen suuria teemoja tai moraalisia dilemmoja elokuvassa ei käsitellä. Miettimisen aiheita ei katsojan päähän jää, joten salista ulos päästyään voi palata vielä elokuiseen kesäillan viettoon.

Ohjaaja Mustonen onnistuu tavoitteessaan. Nyt Suomessa on tehty genren keskikastin kriteerit täyttävä kahden ja puolen tähden teinikauhuelokuva.

Bodomin ensi-ilta on perjantaina 19.8.