Tuotannon kasvu voisi pienentää maitotiliä
Suomalaisille maitotuotteille on kyetty löytämään kannattavia vientimarkkinoita muun muassa Venäjältä. Esimerkiksi Valion juustot käyvät hyvin kaupaksi moskovalaisessa marketissa. tiina taipale Kuva: Viestilehtien arkistoSuomalaiselle tuottajalle tilitetään maitolitrasta tällä hetkellä reilut kymmenen senttiä enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Tilityskykyä tuovat paremmat koti- ja vientimarkkinat sekä laajempi tuotevalikoima kuin monessa muussa maassa.
”Täällä on paljon lisäarvo- ja vähän kaikkein heikkokatteisimpia tuotteita”, tutkimusjohtaja Perttu Pyykkönen Pellervon Taloustutkimus PTT:stä arvioi.
Suomessa vain noin kuusi prosenttia maidosta tehdään maitojauheeksi, jonka kate maailmanmarkkinoilla on kaikkein huonoin. Muissa maissa jauheen osuus on selvästi suurempi.
”Valtaosa jauheesta on Suomessa rasvatonta, jolloin voi myydään erikseen. Tämä tekee jo useamman sentin eron tilityskykyyn esimerkiksi Suomen ja Tanskan välillä.”
Maidossa vientikauppaa tehdään selvästi parempaan hintaan kuin lihassa.
Suomalaisen lihateollisuuden viennistä liki viidennes viedään alle tuottajahinnan ja valtaosa korkeintaan puolitoistakertaisella hinnalla suhteessa tuottajahintaan.
Silti maidossakin kotimarkkinat ovat selvästi tärkeämmät kuin vienti, joten kansallisen maitopolitiikan ratkaisuilla on Pyykkösen mukaan iso merkitys.
”Lyhyellä aikavälillä Suomessa ei ole taloudellista kannustinta kasvattaa tuotantoa, ellei löydetä lisää kannattavia vientimarkkinoita. Jos tuotanto kasvaisi, se laskisi ennen pitkää tilityskykyä.”
Maito on yhä selvästi säädellympi tuotantosuunta EU:ssa kuin moni muu.
”Suomessa politiikkalinjausten merkitys korostuu, sillä nautakarjataloudelle ei ole juurikaan vaihtoehtoja etenkään idässä ja pohjoisessa”, Pyykkönen arvioi.
Maitokiintiöjärjestelmän vuonna 2015 tapahtuvasta päättymisestä sovittiin jo vuosikymmen sitten. EU:ssa on sittemmin myönnetty, että maitomarkkinoilla tarvitaan jatkossakin mekanismeja, joiden avulla reagoida rajuihin hintavaihteluihin.
Yksi osoitus sääntelyn tarpeesta on tuottajien neuvotteluvoiman vahvistaminen, josta päätettiin osana maitopakettia. Tuottajaorganisaatioilla halutaan parantaa tuottajien asemaa suhteessa teollisuuteen ja kauppaan sekä mukauttaa tuotantoa vastaamaan kysyntää.
”Vaikka Suomessa ei sinänsä ole tarvetta tuottajaorganisaatioille vahvojen osuuskuntien ansiosta, maitopaketin tarjoama sopimustuotantomalli nähtiin kuitenkin yhtenä keinona ratkaista kansallisen tuen maksu”, Pyykkönen kertoo.
Koska maidon kansalliset tuet on sidottu nyt maidon tilakiintiöihin, Suomi joutuu etsimään ratkaisua, kuinka tuet maksetaan jatkossa.
Pyykkönen pitää tuen säilyttämistä tuotantoon kytkettynä tärkeimpänä vaatimuksena.
”Ainakin tällä hetkellä asiasta on selkeä tahtotila. Jos tuki irtoaisi tuotannosta, se vaikuttaisi tuotannon määrään ja pitkällä aikavälillä murentaisi järjestelmän oikeudellista pohjaa.”
Ratkaisut ovat Pyykkösen mukaan pitkälti päätettävissä Suomessa. EU-komissio ei kyseenalaista pohjoista tukea tai sen maksamista tuotantoon sidottuna.
Komissio seuraa kuitenkin, ettei pohjoisella tuella kasvateta tuotantoa.
Siksi jonkinlaisten tukioikeuksien muodostaminen on tärkeää tuotannon määrän ja etenkin pohjoisen tuen määrärajoitteen hallitsemiseksi, Pyykkönen korostaa.
”Silloin ei tarvitse pohtia, uhkaisiko tuotannon mahdollinen kasvu osalla tiloista tuen oikeutusta jatkossa.”
Pyykkösen mielestä maatalouden investointitukijärjestelmä on välttämätön maidon omavaraisuuden säilyttämiseksi.
”Kaikki viittaa, että järjestelmä on keskeinen, jotta investointeja ylipäätään tehdään. Tuen taso, rahojen riittävyys tai Maatilatalouden kehittämisrahaston kohtalo ylipäätään, ovat jo toinen asia”, hän sanoo.
”Investointituella ei kuitenkaan voi reagoida markkinoilla tapahtuviin muutoksiin. Se on aivan liian hidas keino hallita markkinoida.”
TIINA TAIPALE
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
