Itämeressä yhden onni on toisen tappio

Silakka on kaupallisen kalastuksen listaykkönen Itämerellä. Se on myös valtalaji Pohjanlahdella. Kuva: Kuva-Plugi

Murtovetisen Itämeren olosuhteissa tapahtuvilla muutoksilla on vaikutuksia, jotka voivat horjuttaa meressä vallitsevaa tilaa.

Esimerkiksi rehevöityminen vaikuttaa meren kalavaroihin eri tavoilla. Silakka ja kilohaili hyötyvät lievän rehevöitymisen lisäämästä eläinplanktonista.

Rannikon sisävesilajeista kuha, ahven, suutari ja muut särkikalat menestyvät rehevöityneissä vesissä ja lisääntyvät tehokkaasti ilmaston lämmetessä.

"Rehevöitymisen edetessä näköaistinsa avulla saalistavaa ahventa alkaa kuitenkin haitata veden sameus, jolloin se pärjää ravintokilpailussa särkikaloja ja kuhaa heikommin. Myös siika viihtyy paremmin niukkaravinteisissa olosuhteissa", erikoistutkija Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo.

Vesistön tila aiheuttaa eri kalalajeille omat haasteensa, mutta evänvääntöä kaloille tulee lisäksi elinalueen valtiudesta.

Kaupallisen kalastuksen listaykkönen silakka on valtalaji Pohjanlahdella, kun taas Ahvenanmaan eteläpuolella kilohaili dominoi.

Silakan runsauteen ja sen kasvuun vaikuttaa kilohailikannan tila. Nyt kilohailia on erityisen paljon Itämeren pääaltaan pohjoisosassa eli aivan Saaristomeren ja Ahvenanmaan eteläpuolella sekä Suomenlahdella.

"Kun silakka ja kilohaili kilpailevat samasta planktonravinnosta, kilohaili on voittaja. Se pystyy syömään pienempää eläinplanktonia", Luken erikoistutkija Jari Raitaniemi kertoo.

Suuret silakkakannat hyödyttävät lohta, joka käyttää kalaa ravintonaan. Kilohailikin maistuu lohelle, mutta se ei ole laadultaan parasta apetta.

"Kilohaili on lohelle sama kuin jos ihminen söisi joka päivä läskisoosia", tutkija Atso Romakkaniemi Lukesta sanoo.

Itämeressä vähäsuolaisuuden sietorajoilla elävä turska harventaa silakka- ja kilohailiparvia.

Turskan poikkeuksellinen runsaus vähensi Selkämeren silakkakantaa erityisesti 1980-luvulla, jonka jälkeen turska alkoi hävitä pohjoiselta Itämereltä. Selkämeren silakkakanta on sittemmin kasvanut ja on nyt historiallisessa huipussaan.

Itämeren itäinen turskakanta oli pitkään vähälukuinen etelämpänäkin alhaisen suolapitoisuuden ja voimakkaan kalastuksen vuoksi, mutta 2000-luvun lopulta alkaen sen poikastuotanto on elpynyt jonkin verran.

Vuodenvaihteen 2014–2015 suuren suolapulssin jälkeen eteläisellä Itämerellä syntyi suurin turskavuosiluokka pitkään aikaan.

"Osa Suomen vesillä tänä vuonna tavatuista turskista on ehkä seurannut suolapulssia ja tullut pohjoiseen ruuan perässä", Raitaniemi sanoo.