vierasyliö Soidensuojeluala kasvaa

Suomessa on suojeltuja soita noin 1,2 miljoonaa hehtaaria.

Valtioneuvosto teki vuonna 2012 periaatepäätöksen täydentää aiempaa soidensuojelua arviolta noin 100 000 hehtaarilla valtakunnallisesti arvokkailla soilla. Lisäksi eritasoisissa kaavoissa on suojeluvarauksia satojatuhansia hehtaareja, joista kaikista ei ole olemassa lopullista toteuttamispäätöstä.

Alkuperäisestä valtioneuvoston periaatepäätöksestä poiketen soidensuojelun täydennysohjelma toteutetaan kahdessa osassa.

Nyt on päätetty, että ensin toteutetaan Etelä-Suomi, josta valtioneuvosto tekee suojelupäätöksen vuoden 2015 keväällä. Pohjois-Suomea koskeva päätös tehdään 2019 aikana.

Pääasiallinen ohjelman jakamiseen lienee valtion budjetin niukkuus. Vaatiihan uusi suojelu rahaa jopa satoja miljoonia euroja.

Suojeluun ehdolla olevia alueita pyritään ensisijaisesti toteuttamaan vapaaehtoisin keinoin. Keinoina maanomistajille tarjotaan mahdollisuutta kauppaan, jolloin myös maapohja myydään.

Vaihtoehtoisesti voidaan perustaa yksityinen suojelualue, jolloin maapohja jää omistajalle. Jos maapohja jää maanomistajalle, siitä ei suoriteta maanomistajalle korvausta.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan myös maanvaihto on mahdollista. Maanvaihto olisi varmaan monille mieluisampi vaihtoehto. Käytäntö voi osoittautua hankalaksi vähäisten vaihtomaiden takia. Lisämausteen tähän tuo Metsähallituksen tarve myydä maitaan saadakseen kasaan tulostavoitteen mukaiset eurot.

Ellei vapaaehtoista sopimusta saada aikaiseksi, suojelu toteutetaan lunastamalla.

Tällainen pakkosuojelu soveltuu heikosti nykykäytäntöön, jolloin suojelua pyritään toteuttamaan vapaaehtoisuuden pohjalta. Tästä on hyvänä esimerkkinä Metso-ohjelma, joka on maanomistajien keskuudessa otettu hyvin vastaan.

Puheet siitä, että suojelu tullaan toteuttamaan vaikka pakolla, eivät ole kannustavia eivätkä pitkällä aikavälillä luonnon monimuotoisuutta edistäviä.

Ohjelmaan ehdotettavat suot ovat tiedossa vasta syyskuun lopulla tai lokakuun alussa, jonka jälkeen näiden suoalueiden maanomistajille tiedotetaan asiasta. Maanomistajille varataan tilaisuus loka–marraskuussa lausua oma mielipiteensä suojelualueen valinnasta, sen perusteista ja siihen liittyvistä rajauksista.

Varsinainen kuulemisaika, noin kuukausi, on lyhyt. Niinpä aika omalle maastokäynnille ja perusteltuun mielipiteen ilmaisuun jää lyhyeksi.

Tapauskohtaisesti jokainen joutuu miettimään oman muistutuksensa sisältöä.

Jos on sitä mieltä, että suoaluetta ei pidä ottaa mukaan suojeluohjelmaan, se on kerrottava muistutuksessa hyvin selvästi. Asiaan voi pyrkiä vaikuttamaan myös yhdessä muiden samalla tavalla ajattelevien kanssa, esimerkiksi naapureiden kanssa kannattaa keskustella.

Jos taas suojelu tuntuu itsestä hyvältä vaihtoehdolta, niin senkin voi kertoa ja pyrkiä saamaan sovittua mieleisensä sopimuksen.

Muistutuksen teossa voi kääntyä myös ammattilaisten puoleen. Kuulemisvaiheeseen mennessä on tarkoitus saada esimerkinomainen malli maanomistajien avuksi asioista, joihin tulee kiinnittää huomiota. Sitä voi kysyä vaikkapa omasta metsänhoitoyhdistyksestä.

Rajauksen ulkopuolisella alueella voi harjoittaa normaalia metsätaloutta, maataloutta tai muuta toimintaa. Rajauksilla pyritään turvaamaan vain suon luonnonsuojelulliset arvot, eikä niiden siten pidä olla tarpeettoman laajoja.

Kun valtioneuvosto on tehnyt päätöksen ohjelman toteuttamisesta Etelä-Suomen osalta keväällä 2015, astuu suojeluun rajatulla alueella heti voimaan toimenpidekielto.

Pohjois-Suomen osalta kuuleminen jäisi vasta vuoteen 2018. Koska valtioneuvosto ei tee siltä osin päätöstä nyt, myöskään toimenpidekieltoa alueiden käytölle ei tule, vaikka ohjelmaan ehdotettavat suot valitaankin tässä yhteydessä.

Rajauksilla on merkitystä myös korvausperusteisiin. Siksi maanomistajan tulee miettiä, mitä menetyksiä, haittoja tai vahinkoa suojelualueen perustaminen aiheuttaa.

Korvattavaa ovat muun muassa maapohja, taimikot, puusto ja sen odotusarvo, turvearvot (tietyin edellytyksin) ja mahdolliset muut haitat. Puuston arvo on monesti kaikkein merkittävin tekijä.

Muita haittoja voi tulla mahdollisen ennallistamisen vaikutuksista, suota/soita ympäröivän talousmetsän hankaloituneesta käsittelystä, suojelualueen sisään jäävien pienten maa- tai vesialueiden käyttörajoituksista, rakennusmahdollisuuksien menettämisestä yms.

Korvauksiin, esimerkiksi maapohjasta, vaikuttaa myös tapa, jolla alue suojellaan. Korvaukset ovat maanomistajille verovapaita. Metsänhoitoyhdistykset ovat myös apuna korvausarvojen määrittelyssä, etenkin metsää koskevissa arvioinneissa.

Neuvottelut suojelun toteuttamisesta käydään tapauskohtaisesti jokaisen maanomistajan kanssa erikseen. Koska tapaukset eivät ole täysin samanlaisia, niin ei voida menetellä yhdellä yhdenmukaisella tavalla.

Valtio pyrkii todennäköisesti mahdollisimman yksinkertaisiin ja nopeasti toetuttavissa oleviin malleihin, mutta ne eivät välttämättä ole sovellettavissa sellaisenaan kaikkiin maanomistajiin.

Mikäli sopimukseen ei päästä, maanomistajalla on oikeus neljän vuoden kuluttua valtioneuvoston päätöksestä vaatia aluetta lunastettavaksi. Tämä laissa määritelty ”perälauta” antaa maanomistajille takeen siitä, että ohjelman toteutus ei voi venyä määrättömiin.

Tavoitteena toki tulee olla, että toteutus tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Valtion krooninen rahapula voi hidastaa suojeluohjelman toteuttamista.

Maanomistajille järjestetään tilaisuuksia asiasta kuulemiskierroksen aikana. Metsänhoitoyhdistykset ja metsänomistajien liitto ovat mukana järjestelyissä ja neuvomassa maanomistajia.

HANNU RIPATTI

Kirjoittaja on Metsänomistajien

liiton Järvi-Suomen aluejohtaja.

Avaa artikkelin PDF