Isästä täysivaltainen vanhempi
Sauli Pihlajakangas kannustaa isiä pohtimaan avoimin mielin omaa rooliaan perhe-elämässä. ”Normeja saa noudattaa, mutta pakko ei ole.” mirja koivisto Kuva: Viestilehtien arkistoKAUHAJOKI (MT)
Suomalaisissa perheissä näkymättömät napanuorat näyttävät pitelevän lapsia ja äitejä tiukasti sidoksissa toisiinsa – lapset kuuluvat valtaosassa perheistä naisten vastuualueelle.
Näin ei ole pakko valita, neuvoo miestyötä tekevä avopalveluohjaaja Sauli Pihlajakangas tulevia isiä, joille hän pitää perhevalmennusta.
”Kun lapsi syntyy, mies jää tai jätetään helposti ulkopuoliseksi. Mies tekee ehkä asioita eri tavalla. Se ei silti tarkoita, ettei hän osaisi tehdä kotitöitä tai hoitaa lapsia yhtä lailla.”
Perinteisessä suomalaisessa perhekäsityksessä isä näyttää olevan parhaimmillaan perheenäidin näppärä apupoika.
Pihlajakangas muistuttaa, että mies voi olla aidosti täysivaltainen vanhempi naisen rinnalla.
Tämä tietysti edellyttää ensin sitä, että perheasioissa valtaa nykyään käyttelevät äidit antavat isille tilaa. Aina näin ei ole. Moni äiti pitää hyvin mielellään vanhemmuuden langat omissa käsissään.
Tilaa ei isille aina tahdo löytyä lapsiperheiden palveluissakaan. Neuvolassa saatetaan kirjaimellisesti etsiä istumapaikkaa tarkastuskäynnille mukaan tulleelle isälle.
Perhepalvelut ovat lähes täysin naisten maailmaa. Naiset tuottavat palveluita äideille ja lapsille.
Pihlajakangas kulkee työssään vastavirtaan: hän tekee miestyötä. Työnantajana on Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistys.
Tarvetta miestyölle on, mutta kynnys tuen tai avun hakemiseen on korkea.
”Miehet ovat tottuneet selviämään yksin. Purraan hammasta. Kovaa pitää kirpaista, että mies on valmis purkamaan mieltään.”
Pihlajakankaan työtä on perheiden ja miesten tukeminen tavallisessa arjessa ja elämän kriisitilanteissa. Hän on mukana isä-lapsi-kahvilatoiminnassa, jossa isät voivat iltaisin tavata toisiaan ja tuoda lapsia leikkimään.
Tyypillisiä vaikeita elämäntilanteita ovat isyyteen liittyvät asiat, avioerot ja muut parisuhteen ongelmat. Pihlajakangas tarjoaa keskusteluapua.
Viime keväänä kokoontui Kauhajoella ensimmäinen eronneiden miesten vertaistukiryhmä. Kaikki Ensi- ja turvakotiyhdistyksen palvelut ovat asiakkaille maksuttomia.
”Tuki on tilanteen jäsentämistä ja uusien näkökulmien tuomista ajatuksiin. Ei muuten ole totta, etteivät miehet puhuisi. He puhuvat kyllä, silloin kun on asiaa.”
Pienillä paikkakunnilla leimautumisen pelko nostaa kynnystä avun hakemiseen.
Pihlajakangas kannustaa kuitenkin ottamaan rohkeasti yhteyttä, jos asiat eivät tunnu olevan kunnossa.
”Puhumisen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Vaikeneminen kasaa ongelmia. Toisaalta: toivottomiltakin tuntuvat tilanteet voivat muuttua hyviksi.”
Jokin mättää suomalaisessa perhe-elämässä, kun puolet liitoista päättyy eroon. ”Eikä se ole vain miesten ongelma.”
Pihlajakankaan mielestä jo koulussa lasten ja nuorten pitäisi opetella enemmän ihmissuhteisiin ja tunnetaitoihin liittyviä asioita.
Myös armeijassa olisi hyvä sauma pureutua nuorten vuorovaikutustaitoihin.
Pihlajakangas kannustaa niin miehiä kuin naisia kyseenalaistamaan suomalaisen miehen perinteistä roolia.
”Olemme oppineet arvostamaan suomalaista miestä työn sankarina – kodin, uskonnon ja isänmaan edessä henkensä uhraavana sotasankarina, joka ei itke eikä tunteile. Maailma on muuttunut.”
HANNA LENSU
Mies tekee
ehkä asioita eri tavalla. Se ei
silti tarkoita, ettei
hän osaisi tehdä
kotitöitä tai hoitaa lapsia yhtä lailla.
Miehet ovat tottuneet
selviämään yksin. Purraan hammasta.
Kovaa pitää
kirpaista, että mies
on valmis purkamaan mieltään.
Tyypillisiä
vaikeita
elämäntilanteita ovat isyyteen
liittyvät asiat, avioerot ja muut parisuhteen ongelmat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
