Suomessa kirjataan 500 ympäristörikosta joka vuosi
Poliisin kirjaamia ympäristörikoksia tapahtuu Suomessa noin 500 vuosittain. Tapauksista lähes puolet on lievempiä ympäristörikkomuksia. Yleensä kyseessä on haitallisten aineiden tai esineiden hylkääminen luontoon.
Erikseen tilastoitujen luonnonvararikosten määrä on pysytellyt viime vuosina noin 300 paikkeilla. Niistä suurin osa on metsästysrikoksia.
Ympäristörikoksista voidaan tuomita vankeutta ja rikkomuksista sakkoja. Muita seuraamuksia voivat olla vahingonkorvaus, menettämisseuraukset ja yhteisösakko.
Tiedot selviävät Suomen kansallisen ympäristörikosseurantatyöryhmän raportista, joka ilmestyi viime vuonna.
Vaarana on, että ympäristörikollisuudesta tulee myös Suomessa järjestäytynyttä. Raportin mukaan suurten kaupunkien rakennusurakoinnissa toimii jo rikollisryhmiä ja niiden määräysvallassa olevia yrityksiä.
Harmaan talouden yrityksille on tyypillistä hankkiutua rakennuspurkujätteestä eroon laittomin keinoin.
Ympäristörikollisuuden vakavoitumisesta löytyy esimerkkejä. Pääkaupunkiseudulla tapahtui poikkeuksellisen törkeä ympäristön turmeleminen, jossa loka- ja viemärilietteitä dumpattiin maaston, ojiin ja sadevesiviemäreihin.
Ympäristön pilaamiseen liittyy usein taloudellisen hyödyn tavoittelu, kuten säästö jätekustannuksissa tai investoinneissa. Laiton toiminta vääristää myös kilpailua. Taloudellinen taantuma saattaa lisätä ongelmia.
Uhkakuvana voidaan pitää myös harvinaisten eläinlajien laitonta keräilyä ja maastavientiä. Suomi toimii myös kauttakuljetusmaana Jäämeren alueelta laittomasti keräiltyjen lintujen ja niiden munien kuljetuksessa.
Aasian lomamatkailun lisääntyessä harvinaisten lajien tuonti lisääntyy.
Suurriistan laittomaan metsästykseen ja saaliin kätkemiseen epäillään liittyvän ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden piirteitä. Siksi rikoslakiin on lisätty metsästysrikoksen törkeä tekomuoto viime huhtikuusta alkaen.
Tilastojen mukaan Suomessa tapahtuu huomattavasti vähemmän ympäristörikoksia kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa vuonna 2010 kirjatuista yli 4 000 tapauksesta jäädään murto-osaan. Tilastoista ei voida kuitenkaan päätellä, etteikö rikoksia tapahtuisi yhtä paljon. Ne eivät vain tule ilmi.
Raportin mukaan viranomaisilla ei ole riittävää kykyä valvoa, paljastaa ja tutkia ympäristörikoksia. Myöskään kunnallisilla viranomaisilla ei ole resursseja tarkastuksiin ja lupavalvontaan.
Resurssien puute hankaloittaa rikoshyödyn takaisinperintää. Mikäli tutkinta laahaa vuosia perässä, epäillyt onnistuvat kätkemään tai käyttämään saamansa rikoshyödyn. Ilmiö jarruttaa myös pilaantuneiden alueiden ennallistamista. Monesti kulut jäävät yhteiskunnan vastuulle.
Ympäristörikoksia voidaan ehkäistä erilaisilla kannustimilla. Tästä on hyvä esimerkki vanhojen autojen kierrätys, jota taloudellinen kannustin siivitti. Kun vielä vuonna 2003 maastosta löytyi 166 hylättyä ajoneuvoa, vuonna 2010 niitä ei löytynyt yhtäkään.
Ympäristöasiantuntija Heli Jutila Hämeenlinnan kaupungin ympäristöpalveluista kertoo, että vain joka toisesta ympäristörikosepäilystä seuraa syyte. Niistäkin hylätään keskimäärin joka viides.
Poliisin tietoon tulleista ympäristörikoksista noin joka kymmenes on luonnonsuojelurikos. Niissä syyllistä on usein vaikea saada kiinni. Etenkin uhanalaisten petoeläinten salakaadot jäävät monesti selvittämättä.
Jutilan mielestä on ongelmallista, että juttujen selvittäminen kestää niin kauan, että rikkomukset ehtivät vanhentua. Viranomaisten keskuudessa saattaa törmätä myös ympäristörikoksia vähätteleviin asenteisiin.
Luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen Suomen luonnonsuojeluliitosta pitää luontoarvojen pilaamisesta annettuja tuomioita aivan liian lievinä. Esimerkiksi luonnonsuojelualueelle luvattomasti kaivetusta veneväylästä tuli tekijälle 84 euroa sakkoa.
”Pitäisi saada varoitussignaali sille, että rahalla ei selviä mistä tahansa”, Kuronen vaatii.
Myös kihlakunnansyyttäjä Leila Suvantola Itä-Suomen syyttäjävirastosta pitää ympäristörikosten tuomioita liian lievinä.
”Ympäristörikosten vakavuus ja taloudellinen merkitys ei ilmeisesti ole selvinnyt tuomioistuimille. Luonnonsuojelurikosten seuraamukset ovat verrattavissa vähäiseen omaisuusrikokseen, kuten näpistykseen, vaikka niiden merkitys yhteiskunnalle aiheutuvina kustannuksina voi olla hyvinkin huomattava.”
Ympäristöministeriön arvion mukaan pelkästään pilaantuneiden maa-alueiden kunnostus maksaa Suomessa 50–70 miljoonaa euroa vuodessa.
Valtion viimevuotisessa talousarviossa ympäristövahinkojen torjuntaan suunnattiin 5,2 miljoonaa euroa, luonnonsuojelumenoihin 2,9 miljoonaa, Itämeren suojeluun 3 miljoonaa ja luonnonsuojelualueiden hankintaan 40 miljoonaa euroa.
”Luonnonsuojelutyö on tosiasiassa luonnonvarojen käytön virheistä aiheutuneen velan maksua”, Suvantola toteaa.
KATJA KOLJONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
