"Politiikka on raju laji" – keskustaveteraani jättää Arkadianmäen myönteisin ja huojentunein mielin

Muun muassa kansainvälisyys on Seppo Kääriäisen mukaan muuttanut eduskuntatyötä. 

Erikoinen sattuma, Pohjoismaiden suurin konkurssi ja pyyntö lähteä mukaan paikallispolitiikkaan.

Keväällä eduskunnan jättävien Seppo Kääriäisen (kesk.), Kari Uotilan (vas.) ja Lenita Toivakan (kok.) heittivät valtakunnanpolitiikkaan hyvin erilaiset tapahtumaketjut. Kenellekään heistä valtakunnanpolitiikka ei ollut suunnitelmissa.

Nyt 70-vuotias Kääriäinen aloitti poliittisen uransa keskustan puoluetoimistossa tutkimussihteerinä. Tähän tehtävään hän päätyi, koska kaksi miestä istui sattumalta lähekkäin toisiaan kaupunginvaltuustossa 1960-luvun lopulla.

"Opettajani yliopistosta suositteli minua keskustan silloiselle virkaa tekevällä puoluesihteerille. En ollut hakeutumassa politiikkaan, vaan sattuma pani minut ajattelemaan, että lähden taustatöihin vähäksi aikaa. Mutta vähäksi aikaa on nyt tässä", keskustan kansanedustajaksi vuonna 1987 noussut Kääriäinen sanoo.

Uotilan tie Arkadianmäelle kulki puolestaan Hietalahdessa sijainneen Wärtsilän Helsingin telakan kautta. Sinne hän meni töihin 17-vuotiaana. Työpaikka telakalla oli Uotilan mukaan "aikamoinen ammattiyhdistysliikkeen ja politiikan koulu nuorelle ja innokkaalle ammattikoulusta siirtyneelle nuorelle miehelle".

63 vuotta tänä vuonna täyttänyt Uotila nousi nopeasti telakalla luottamustehtäviin. Hän toimi telakan pääluottamusmiehenä vuoden 1989 syksyllä, kun Wärtsilän Meriteollisuus meni konkurssiin.

"Yhdessä ( Martin) Saarikankaan kanssa taisteltiin telakkateollisuudelle jatkoa, ja se oli semmoinen kamppailu, että minua kutsuttiin Suomen Walesaksi ja vaikka miksi."

Uotila nousi telakkataistelun aikana näkyväksi julkisuuden henkilöksi, mikä poiki hänelle myös pyynnön lähteä mukaan uuden puolueen, vasemmistoliiton, perustamisprosessiin. Hetken emmittyään Uotila lähti mukaan, ja kun uusi puolue keväällä 1990 perustettiin, Uotila nousi puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.

Vuonna 1995 hän nousi eduskuntaan Saarikankaan tukemana.

"Silloin ei ollut mitään ihmeellistä siinä, että kokoomuslainen Saarikangas kertoi julkisesti haluavansa yhteistyökumppaninsa Kari Uotilan eduskuntaan ja tuki myös rahallisesti kampanjaani."

Mikkelissä kauppiaana työskennelleen Toivakan poliittinen ura sai alkusysäyksensä pyynnöistä lähteä mukaan paikallispolitiikkaan. Kun tilanne sekä kotona että omassa yrityksessä antoi siihen mahdollisuuden, Toivakka suostui pyyntöihin.

"Tunsin silloin kiinnostusta lähteä ajamaan lähinnä lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä yrittäjyyteen liittyviä asioita omalla alueellani Etelä-Savossa ja Mikkelissä. Oikeastaan saman tien, kun pääsin kuntapolitiikkaan, minua pyydettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi."

Ensimmäisellä yrittämällä vuonna 2007 eduskuntaan nousseen Toivakan mukaan eduskunta on muuttunut työpaikkana vuosien saatossa muun muassa poliittisten voimasuhteiden heittelyiden mukana.

Viimeisin kausi on 57-vuotiaan Toivakan mukaan tuonut mukanaan myös pinnallisuutta.

"Olen huolestunut siitä, että tämä (kausi) on tuonut mukanaan enemmän pinnallisuutta, tietynlaista aggressiivisuutta ja jopa ilkeyttä. Tästä on paljon puhuttu tänä syksynä."

Yksiselitteistä syytä muutokselle Toivakka ei pysty sanomaan, mutta mahdollisina vaikuttajina hän pitää muun muassa kiristynyttä kilpailua julkisuudesta sekä sosiaalista mediaa.

Hänen mukaansa myös perussuomalaiset ovat tuoneet keskustelutyyliin "omanlaisensa tuulahduksen".

Toivakan tavoin myös Kääriäinen näkee kiristyneen kilpailun julkisuudesta muuttaneen politiikkaa. Hän kuvailee median olevan nykyisin äärimmäisen oleellinen politiikan työn ja sen onnistumisen kannalta.

Myös median tapa pureutua politiikkaan on hänen mukaansa muuttunut.

"Henkilön kautta kuvataan politiikkaa, politiikan prosesseja ja tapahtumia. Onhan niin ollut aiemminkin, mutta nyt niin tehdään mielestäni paljon rohkeammin ja syvällisemmin ja aika ajoin myös paljon röyhkeämmin", Kääriäinen sanoo lisäten, ettei arvostele mediaa.

"Tämä aika on muutenkin tällainen. Politiikka on raju laji. Se on kilpailua julkisuudesta."

Lisäksi muun muassa kansainvälisyys on Kääriäisen mukaan muuttanut eduskuntatyötä.

Uotila nostaa kollegoidensa tavoin esille muun muassa sosiaalisen median merkityksen kysyttäessä, miten politiikka on muuttunut vuosien varrella. Kun ennen surrasivat faksit, nyt pyritään kertomaan asioista mahdollisimman nopeilla ja lyhyillä viesteillä.

Myös Uotilan, Kääriäisen ja Toivakan päätöksiin jättää eduskunta ovat vaikuttaneet erilaiset tapahtumat. Yhteistä heillä on kuitenkin se, että kaikkien päätös on kypsynyt useamman vuoden ajan.

"Päätös on tullut hiljalleen, mutta täytyy kyllä suoraan sanoa, että vuoden 2015 vaaleissa sanoin jo hiljaa itselleni ja muutamalle läheisimmälle ihmiselle, että nämä ovat viimeiset vaalit", Toivakka kertoo.

Myös Kääriäinen sanoo päättäneensä jo yli kolme vuotta sitten jättää eduskunnan. Perustelut päätökselle ovat hänen mukaansa hyvin yksinkertaiset.

"Kun mies on 71 vuotta ensi keväänä, 32 vuotta eduskunnassa ensi keväänä ja 49 vuotta työelämässä, se on minusta riittävä."

Uotila puolestaan ryhtyi pohtimaan tulevaisuuttaan kaksi vuotta sitten, kun hänen vaimollaan diagnosoitiin parantumaton syöpä.

"Olemme siitä asti taistelleet. On ollut ylä- ja alamäkiä", hän kertoo.

Varsinaisten päätösten aika eduskunnan suhteen oli hänen mukaansa kesällä, kun muut vasemmistoliittolaiset ryhtyivät pohtimaan ehdokkuuksiaan ensi kevään vaaleihin.

Eduskunnan jättämistä Uotila kuvailee haikeaksi.

"Varmasti tulee olemaan haikeata käydä eduskunnassa huhtikuun jälkeen. Mutta aikansa kullakin. Eiväthän nämä ole ikuisuusjuttuja, ja minulla on jo mittarissa 64 silloin huhtikuussa."

Toivakka ja Kääriäinen puolestaan kuvailevat, että on aika lähteä.

"Lähden hyvillä ja helpottunein mielin. Sydämeni palo ja innostus eivät ole enää samat kuin 12 vuotta sitten", Toivakka jatkaa.

"Erittäin myönteisellä ja huojentuneella mielellä lähden. En olisi ikuna päivänä voinut kuvitella vuonna 1970 nuorena valtiotieteiden maisterina, että olen saanut kulkea tällaisen tien", Kääriäinen sanoo.