Osmankäämirehusta ratkaisu turvepeltojen ilmastopäästöihin – vai pitäisikö pellot muuttaa pajua kasvaviksi yhteismetsiksi?

Osmankäämistä pelastus suopelloille ja apetta ammuille? Tämäkin olisi mahdollista, linjaavat Luken tutkijat. Kuva: Saara Lavi, Jaana Kankaanpää

Turvepelloilta osmankäämiä nautojen aperehun raaka-aineeksi tai pajua biohiileksi? Vai pitäisikö sittenkin kasvattaa karkearehun osuutta karjan ruokinnassa ja vapauttaa näin peltoalaa erilaisiin ilmastotoimenpiteisiin?

Muun muassa tällaisia ajatuksia esitettiin Valion Helsingin Pitäjänmäessä maanantain ja tiistain aikana järjestämässä Turvepelto Hackathon -tapahtumassa, jossa tavoitteena oli tuoda jatkokehittelyyn ideoita turvepelloista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Tapahtumaan oli valikoitu hakuprosessin kautta kahdeksan joukkuetta neljästätoista ennakkoilmoittautuneesta.

Tavoitteena on, että parasta ideaa päästään testaamaan ensi kesänä Valion rahoituksella.

Englannin kielestä lainatulla Hackathon-termillä viitataan tapahtumaan, jossa eri taustoista tulevat henkilöt kokoontuvat yhteen ja pyrkivät ratkaisemaan heille annetun yhteisen tehtävän. Nyt paikalla oli

Hanna Kekkosen ja Pauliina Taimiston ideassa osmankäämin viljely valjastetaan osaksi lypsykarjatilan rehuntuotantoa. Taustalla maanantaiaamupäivän aikana syntyneitä ajatuksia piirrettynä tussitaululle. Kuva: Jaana Kankaanpää

Osmankäämin viljelyä nautojen rehuraaka-aineeksi esittää Palavat käämit -niminen joukkue. Siihen kuuluvat tutkijat Hanna Kekkonen ja Pauliina Taimisto Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Kosteasta kasvupaikasta hyötyvää osmankäämiä on pidetty jo pitkään yhtenä kosteikkoviljelyyn sopivana kasvina. Sen viljely edistäisi myös peltoluonnon monimuotoisuutta.

Nopeakasvuisen kasvin tiedetään soveltuvan erittäin hyvin esimerkiksi muovinkorvikkeiden tai eristeiden raaka-aineeksi.

”Lypsykarjataloutta harjoittavalla maatilalla on kuitenkin tarvetta enemmän rehun tuotannolle kuin vaihtoehtoisille tuotteille”, Taimisto pohtii.

Uusi käyttökohde löytyi Kekkosen työmatkalta Saksaan. Hän kuuli matkallaan esitelmän, jossa tärkkelyspitoisen kasvin kerrottiin soveltuvan hyvin lypsylehmien aperuokintaan. Seoksesta noin kolmekymmentä prosenttia voi olla osmankäämiä ilman, että se vaikuttaa maidon laatuun tai määrään.

”Hollannissa osmankäämillä voidaan päästä 20 tonnin kuiva-ainesatoon hehtaarilta ja korjuukertoja voi olla vuodessa jopa kuusi”, Kekkonen kertoo. ”Lisäksi se vähentää pötsin tuottaman metaanin määrää.”

Jos ryhmä pärjää kilpailussa, yksi näkökulma tulevassa pilotoinnissa voisi olla muun muassa korjuumenetelmien kehittäminen.

Heikkotuottoisten peltojen siirtämistä pajun tuotantoon esittää puolestaan Team Yhteismetsä. Se voidaan toteuttaa vähentämättä maidontuotantoon tarvittavaa peltoalaa, toteaa Mikko Pohjola.

Team Yhteismetsän ideaan sisältyy oleellisena seikkana yhteismetsä: pajubisneksestä pyörittämään perustettaisiin yhteismetsän kaltaisia toimijoita.

Pajulle on myös käyttöä, muistuttaa Markku Suutari, joka on taustaltaan Carbons Finland Oy:n toimitusjohtaja. Siitä voidaan valmistaa biohiiltä, biosuodattimia tai sitä voidaan jalostaa kuivikkeeksi, Suutari luettelee.

”Myös energiantuotantoon sitä voidaan käyttää ja korvata näin fossiilista energiaa.”

Pajun etuna on myös se, että pelto pysyy tuotannossa ja toimii näin tehokkaana hiilinieluna, Pohjola lisää.

Pitsaus eli pitchaus eli pitch (suomeksi syöttö) tarkoittaa nopeaa ja tiivistä myyntipuhetta. Pitsausta harjoittelevat tutkijat Marjukka Lamminen (oikealla alakulmassa) ja Kari Koppelmäki Helsingin yliopistosta. Mentoreina heitä avustivat pitsausharjoituksessa viljelijät Arja ja Tauno Paakkari sylissään Kuva: Jaana Kankaanpää

Maanantaina iltapäivällä kukin ryhmä esittelee oman ideansa viidessä minuutissa mentoreille, jotka puolestaan käyttävät kymmenen minuuttia esittääkseen ryhmälle täydentäviä kysymyksiä ja parannusehdotuksia.

Ensimmäisenä mentorien hiillostettavaksi astuu ryhmä TurBioMa, Helsingin yliopiston tutkijat Marjukka Lamminen ja Kari Koppelmäki.

Heidän ”Nurmen kunnianpalautus” -ehdotuksensa perustana on karkearehun osuuden kasvattaminen lypsylehmien ruokinnassa nykyisestä 50 prosentista 75 prosenttiin. Näin rehuntuotantoalasta säästyy 23 prosenttia ja vapautuvilla turvemailla voidaan toteuttaa erilaisia päästövähennystoimenpiteitä.

Lamminen ja Koppelmäki ovat tyytyväisiä viidentoista minuutin session jälkeen. ”Hyvin meni. Tuli vielä monta hyvää vinkkiä huomista varten”, Koppelmäki toteaa. Huominen viittaa tiistaihin, jolloin on kaikkien kahdeksan ryhmän loppukoitos eli varsinainen pitsaus.

Siinä viiden minuutin esitelmällä yleisönä on neljän hengen tuomaristo: johtaja Juha Nousiainen ja hallituksen puheenjohtaja Jarno Kämäräinen Valiolta, toiminnanjohtaja Seija Virtanen Salaojituksen tukisäätiöstä ja tutkimusprofessori Raija Laiho Lukesta. He ovat se nelikko, jolla on valta päättää paras kilpailevista ehdotuksista.

Ehdotukset turvepeltojen käyttämisestä osmankäämin tai pajun tuotantoon olivat kisaamassa Valion Turvepelto Hackathonissa pilotoinnista ensi kesänä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Viljelyssä olevien turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöt eivät ole ensimmäinen Valion järjestämä hackathon laatuaan. Jo aiemmin yhtiö on järjestänyt kaksi vastaavaa tapahtumaa, kertoo tutkimus- ja teknologiajohtaja Anu Kaukovirta-Norja.

Edellisissä hackathoneissa haettiin uusia lannankäsittelyratkaisuja sekä uusia keinoja nautojen tuottamien metaanipäästöjen vähentämiseen.

Tällä kerralla kaikki osallistujat olivat Suomesta. Edellisillä kerroilla joukossa oli myös kansainvälisiä tutkijoita, kaukaisimmat Brasiliasta asti, Kaukovirta-Norja kertoo.

Ratkaisu oli Kaukovirta-Norjan mukaan tietoinen, sillä tämänkertainen aihe on leimallisesti hyvin suomalainen. Lantaongelmat ja metaanipäästöt sen sijaan ovat polttava tutkimushaaste ympäri maailmaa.

Entä kuka tämänkertaisen Hackathonin sitten voitti?

Tiistaisen pitsauksen jälkeen tuomaristo valitsi voittajaksi ryhmän nimeltä Turvemuijat. Sen ehdotus on "työkalupakki turvepeltojen päästöjen pienentämiseen".

Joukkueeseen kuuluivat Marja Maljanen ja Saara Lind Itä-Suomen yliopistosta ja Arja Mustonen Lukesta. Tuomaristo kiitteli voittajajoukkueen systemaattista ratkaisua haasteeseen.

Turvemuijien ehdotus lähtee liikkeelle tilakohtaisesti tehtävästä arvioinnista, voiko nurmenviljelyä siirtää turvemailta sopivalla etäisyydellä oleville kivennäismaille ja näin vapauttaa turvemaita vaihtoehtoisiin käyttömuotoihin.

Jos siirto on mahdollinen, turvemailla voidaan nostaa pohjaveden korkeutta ja näin vähentää turpeen hajoamista. Kostealla pellolla voi kasvattaa esimerkiksi ruokohelpeä kuiviketurpeen korvaajaksi.

Mikäli nurmiviljelyä jatketaan, päästöjä vähennetään viljelyteknisillä ratkaisuilla. Näitä ovat esimerkiksi sopiva niittokorkeus ja maan tiivistymisen välttäminen.

Toiseksi tuomaristo valitsi Avoin Peatland Fields -tiimin, jonka ainoa jäsen oli Otso Valta.

Hänen ehdotuksessaan peltojen päästöjä vähennetään nostamalla pohjaveden korkeus 30 sentillä normaalitasosta säätösalaojituksen ja säätökastelun avulla ja seuraamalla vedenpinnan korkeutta digitaalisesti. Seuranta mahdollistaa päästövähennysten todentamisen.

Kolmanneksi tuli Helppi-joukkue, johon kuuluivat Erkki Joki-Tokola, Katariina Manni ja Arto Huuskonen Luonnonvarakeskuksesta. Heidän ehdotuksensa on samansuuntainen kuin TurBioMa-ryhmän: Tehostetaan nurmituotantoa ja pienennetään näin nurmialan tarvetta. Vapautuvilla pelloilla pohjaveden korkeutta nostetaan ja viljellään ruokohelpeä esimerkiksi kuivikkeeksi.

Kilpailun voittajajoukkue sai 3 000 euron palkinnon, toiseksi ja kolmanneksi tulleet tiimit kumpikin 1 000 euroa.

"Ideatyöpajan taso oli todella kova. Ensi kesänä pilotoimme ratkaisuja maitotiloilla ja sen jälkeen otamme uusia keinoja käyttöön useammilla tiloilla. Toivottavasti hyvät käytännöt leviävät myös muiden tuottajien ja yritysten käyttöön, kertoo tuomariston puheenjohtaja Juha Nousiainen Valion hiilineutraalin maitoketjun tiimistä.