Voimallinen marjanpoimintavoi vahingoittaa varvikkoa
Puolukan ja mustikan runsas sato on innostanut sekä ulkomaiset että kotimaiset poimijat ahkeroimaan metsissä.
Arktisten aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio uskoo, että Maaseutuviraston Marsi-kyselyissä saadaan tänä vuonna tilastohistorian suurin marjojen kokonaismyyntimäärä.
”Marjaa myydään tänä vuonna reilusti yli 12 miljoonaa kiloa”, Moisio arvioi.
Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkija Kauko Salo on huolissaan voimaperäisen poiminnan vaikutuksista varvikkoon ja kukka-aiheiden syntyyn. Hänen mukaansa ulkomaisten poimijoiden käytössä yleistyneet marjaharavat katkovat varpujen vuosikasvuja.
Sen sijaan poimurit, joissa on pinnoitetut metallipiikit tai muovipiikit, ovat hänen mukaansa hellävaraisia.
”Heikolla tekniikalla poimittu varvusto katkeilee, eikä sellaiseen varvustoon tule seuraavana vuonna kukkia eikä marjoja. Pahimmassa tapauksessa kestää monta vuotta, kun marjakasvusto elpyy entiselleen tuottavaksi marjamaaksi”, hän toteaa.
Metla ei ole tutkinut varpujen tuhoutumista, mutta sitä on tarkoitus alkaa tutkia laajamittaisesti, Salo kertoo.
Moisio toppuuttelee keskustelua haravapoimurilla aiheutetuista tuhoista. Hänen mukaansa meteli syntyi, kun haravia alkoi näkyä eteläisessä Suomessa thaipoimijoilla. Pohjoisessa suomalaiset poimijat ovat käyttäneet haravia jo 1970-luvun alusta.
Vanhempi tutkija Rainer Peltola ja tutkija Outi Manninen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä ovat tutkineet erilaisten poimintatapojen vaikutuksia marjasatoihin.
Alustavien mittausten perusteella merkittävää eroa poimintatapojen välillä ei ole. Lopullisia tuloksia on odotettavissa myöhemmin tänä syksynä.
”Oma kantani on, että tekniikka ratkaisee sekä poimurilla että haravalla kerättäessä. Kummallakin poimintatavalla saadaan varpuja irti maasta, jos niitä tarkoituksella revitään”, Simo Moisio sanoo.
Moision mukaan todellinen syy marjasatojen pienenemiseen on voimakas metsänkäsittely ja maanmuokkaus.
”Marjojen esiintymistä on Suomessa seurattu 1900-luvun alkupuolelta saakka. Mustikan, puolukan ja etenkin hillan esiintyvyys luonnossa on vähentynyt.”
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
