Museo raottaa oluen salaisuutta
Amanuenssi Kaisa Harju sanoo, että Ylä-Savossa kotiseutumuseo ja Iisalmen Luuniemessä sijaitsevapanimomuseo tekevät paljon yhteistyötä. Panimomuseo on auki vuoden ympäri. Kävijöille se on ilmainen kohde. Pentti Vänskä Kuva: Viestilehtien arkistoIISALMI (MT)
Nostalgialle voi antaa siivet selkään vaeltelemalla Iisalmessa Olvin tehtaan yhteydessä Luuniemessä sijaitsevassa panimomuseossa, joka päättyy yllättävästi postimerkkimuseoon sekä Titanicin pienoismalliin ja Zeppeliinin historiallisiin kuviin.
Suomen ainoa panimomuseo on toiminut vuodesta 1988 lähtien Olvi-säätiön ylläpitämänä ja sen kylkeen perustettu postimerkkimuseo vuodesta 2010. Molemmat museot ovat kävijöille ilmaisia.
”Oluen valmistuksen vaiheet on esitelty varsin kattavasti. Eniten tästä saa irti, jos lukee tekstitaulut tai tilaa opastuksen Ylä-Savon opaskerholta”, amanuenssi Kaisa Harju esittelee.
Hänen päätyöpaikkansa on Ylä-Savon kotiseutumuseossa, mutta hyvin hän tuntee myös oluen valmistuksen historian ja vaiheet sekä iisalmelaiset erityispiirteet, kuten Olvin jäätelötehtaan.
Museon erikoisuuksiin lukeutuu Alka-korkituskone, jolla alumiinista pullojen suille puristettiin ilman avaajaa avattava korkki 1950–1970-luvuilla.
”Viidentoista sentin levyinen alumiiniliuska, josta korkki muodostui, irrotti kaikilta laitetta käyttäviltä ärräpäitä sen viiltäessä haavoja sormiin”, kuvaillaan esittelytekstissä.
Hiivalla ja veden laadulla on ollut keskeinen merkitys siinä, että olut on kehittynyt nykyisenlaiseksi juomaksi.
”Läheistä järvivettä eli Porovettä ei ole täällä koskaan käytetty oluen tekoon, vaan aina hyvää ja puhdasta pohjavettä. Hiivat taas ovat olleet kautta historian suuri panimosalaisuus. Hiivojen tuntemus antoi potkua koko panimoteollisuudelle”, Harju kertoo.
Vaikka oluen tekoon ei ole ennen teollistumista korkeakouluja tarvittu, ainoastaan ohraa, hiivaa ja vettä sekä humalaa mausteeksi, on välineistössä ja juuri hiivojen tuntemuksessa edetty keksinnöstä toiseen.
”Aiemmin villihiivan itiöt saivat lennellä vapaasti ilmassa ja käymisprosessin käynnistämiseksi saatettiin olutsammioihin jopa sylkäistä. Ensimmäinen askel pintahiivojen jalostumiselle oli ottaa talteen vierteen pinnalle muodostunutta vaahtoa seuraavaa oluen käymiserää varten”, Harju kertoo.
Hiivan merkitys käymisprosessissa selvisi vasta 1800-luvun lopulla. Silloin hiivaa alettiin kasvattaa panimoissa, ja siitä tuli niiden suuri panimosalaisuus.
Panimomuseo edustaa paitsi teollisuus- myös paikallishistoriaa. Esineistö tosin on kerätty Suomen lisäksi Euroopasta. Museon kokosi Olvin pitkäaikainen panimomestari Herbert Groschup.
Muidenkin yritysten kannattaisi ottaa mallia Olvi-säätiöstä: oman historian esittely tekee tuotteesta helposti lähestyttävän. Toimitusjohtaja Lasse Ahon lanseeraama postimerkkimuseo osoittaa lisäksi kulttuurimyönteisyyttä, vaikka kokonaisuus äkkiseltään tuntuu hajanaiselta.
Panimomuseon yhteen osaisi odottaa laajemmin ravintola-, ruoka tai juomahistoriaa.
Vuosittainen kävijämäärä on arviolta 3 000–5 000, kun kaupungin toisella laidalla sijaitsevassa kesäisin auki olevassa kotiseutumuseossa vierailee puolitoistatuhatta ihmistä.
”Kotiseutuyhdistys saa avustusta Olvi-säätiöltä, joten toimimme käsi kädessä. Iisalmessa filateliaharrastus on vilkasta, ja harrastajilta eri puolilta Suomea on saatu postimerkkimuseoon vaihtuvia kokoelmia näytteille. Myös lahjoituksia on saatu paljon”, Harju kiittelee.
Postimerkkimuseon näyttelyt vaihtuvat kahdesti vuosittain. Niiden esillepanosta vastaa iisalmelainen yrittäjä Kirsi Tenhunen, jolle jokainen uusi näyttely tietää satojen tuntien työtä.
”Hyvää palautetta olemme saaneet, vaikka en ole asian harrastaja. Suurin osa ajasta kuluu tietotulvan läpikäymiseen ja olennaisten kohtien etsimiseen. Parasta on, kun joku on sanonut tätä jopa Postimuseota hienommaksi”, Tenhunen iloitsee.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
