Hevosenlanta palaa iloisesti Ruotsissa
Häggebylunds Gårdin voimala lämmittää tällä hetkellä noin 2 500 neliömetriä kahdella tallilla ja sosiaalitiloissa. Hevosia tilalla on enimmillään noin 60. Tässä Emma Nilsson ohjaa Calle-oria. Marita Waenerberg Kuva: Viestilehtien arkistoBÅLSTA, RUOTSI (MT)
Pakko se on uskoa, kun omin silmin näkee. Swebo Bioenergyn toimitusjohtaja Mikael Jansson törkkää etukuormaajalla lastin hevosenlannan ja kutterinpurun sekoitusta laariin, ja hihna vie tavaran polttimeen.
Tallin hevoset tuottavat kätevää, ilmaista ja uusiutuvaa raaka-ainetta, joka lämmittää Häggebylunds Gårdin kaksi tallia, toimiston ja käyttöveden.
Ruotsissa hevosenlannan polttaminen on sallittua ja sitä käytetään raaka-aineena tarkoitukseen viritetyssä polttimessa.
Suomessa polttaminen sen sijaan on kiellettyä. Ja kiellettynä taitaa pysyäkin.
”Kansallinen lainsäädäntö Suomessa on samalla tasolla kuin EU-direktiivi. Jätteenpolttamisessa siinä ei ole kansallisen tulkinnan varaa”, ympäristöministeriön ylitarkastaja Ari Seppänen sanoo.
Molemmissa maissa kuitenkin vaikuttaa sama EU-direktiivi. Suomessa sitä on tulkittu niin, että hevosenlanta on eläinperäistä jätettä. Siksi sitä voi polttaa ainoastaan laitoksessa, jossa on päästöjä jatkuvasti seuraava laitteisto.
Siitä on korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätös.
Mittauslaitteisto on niin kallis, että niitä on vain suurissa jätteenpolttolaitoksissa. Hevosyrittäjän ulottuvilla sellainen ei ole.
Ruotsissa viranomaiset eivät ole nähneet syytä rajoittaa polttoa. Seppänen ei osaa sanoa, miksi Ruotsissa lantaa saa polttaa.
”Olemme kysyneet asiaa monta kertaa Ruotsin viranomaisilta. Vastaus on joka kerta sama: ei ole hallinnollista tulkintaa, joka poikkeaisi EU:n direktiivistä. Jos viranomaisen lausunnon vastaisesti joku silti polttaa, ei se anna meille oikeutta tehdä samaa.”
Seppäsen mielestä ainoa keino on edetä EU:n kautta. Sitä on yritetty, mutta ilman tulosta.
Paula Lehtomäen (kesk.) ollessa ympäristöministerinä 2007–2011 Suomi avasi keskustelun EU:ssa, kun jätedirektiiviä käsiteltiin.
”Direktiivi hyväksyttiin jo, eikä lannanpoltolle saatu poikkeusta. Keskustelu hevosalalla jatkuu, mutta tällä hetkellä ei ole sellaista liikkuvaa osaa, johon lannanpolttamisen voisi liittää. Pykälät ja normit eivät ole muuttuneet”, Seppänen toteaa.
Niinpä asetelma on ollut vuosia sama.
Hevosenlannan polttamista ei erityisesti haluta estää Suomessa, Seppänen vakuuttaa.
Nykyinen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ja hänen edeltäjänsä Lehtomäki ovat suhtautuneet polttamiseen myönteisesti.
Lannanpolttoa eduskunnassa ajaneen kansanedustajan Katri Komin (kesk.) mielestä voimassa olevilla asetuksilla lannanpoltto ei kuitenkaan onnistu.
”Lehtomäki yritti kovastikin ja nykyinen ministeri Niinistö lupasi, että yrittää vielä selvittää asiaa. Virkamiesten selvittelyjen jälkeen Niinistö totesi, että ei ole niin helppoa”, Komi kertoo.
Viimeiseen Komin kysymykseen eduskunnassa Niinistö vastasi maaliskuussa, ettei polttokokeita ole syytä jatkaa.
Hevosväen mukaan ero Suomen ja Ruotsin välillä on direktiivin tulkinnassa. Suomessa lanta katsotaan eläinperäiseksi ja Ruotsissa kasviperäiseksi.
Lannanpolton puuhahenkilön Gun Järnefeltin mukaan Suomi voisi aivan hyvin tulkita samoin kuin Ruotsi.
”Vastaus ympäristöministeriöstä on aina, että missään muuallakaan ei polteta hevosenlantaa. Ja jos poltetaan, niin jätteenpolttodirektiivin mukaisesti päästöjä jatkuvasti mitaten. Käsitys on väärä, kyllä poltetaan ja se on laillista”, hevosalan yrittäjä Järnefelt sanoo.
Ainakin Häggebylunds Gårdissa poltetaan. Jatkuvaa päästöjen mittausta voimalassa ei ole, joten eläinperäiseksi ei luvan antanut viranomainen ole raaka-ainetta tulkinnut.
Kasveista peräisin olevan jätteen polttamisen rajoitukset ovat keveämmät. Janssonin mukaan hänen laitteistonsa alittaa selvästi viranomaisen asettamat rajat.
Järnefeltin mukaan lantaa poltetaan Ruotsin lisäksi Tanskassa, Itävallassa ja Saksassa.
Seppäsen mukaan laki ei anna mahdollisuutta tulkita lantaa muuksi kuin eläinperäiseksi.
”Ei sitä kasviperäiseksi oikein saa, sillä hevosenlanta on lantaa siinä missä lehmän lantakin. Kasviperäinen jäte liittyy kasvintuotantoon. Tästä on KHO:n päätös.”
Kovin yleistä lannanpoltto ei ole Ruotsissakaan. Ainoa yritys Swebo on myynyt 22 laitteistoa. Bålstan ympäristössä Mälaren-järven laaksossa oli vuonna 2009 noin 75 000 hevosta. Koko Ruotsissa hirnuu 350 000 hevosta.
Seppäsen mukaan hevosyrittäjien kannattaisi Suomessa miettiä lannan kaasuttamista.
”Silloin saataisiin energiaa biokaasusta ja sivutuotteena lannoitetta. Teknologia on hallussa, ja se on halvempaa kuin polttaminen”, Seppänen sanoo.
Kaasuttaminen ei kuitenkaan onnistu, jos tallilla käytetään sahanpurua kuivikkeena. Puupuru pitäisi vaihtaa vaaleaan rahkasammaleen.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
