hellan kulmalla Totuus löytyy ainesosaluettelosta
Makkarat tirisevät grillissä ja nälkä kurnii vatsassa. Ruokailua edeltävään joutilaaseen hetkeen pitäisi löytää jotain viihdykettä.
Tyhjä makkarapaketti on sopivasti käden ulottuvilla, ja katse osuu ainesosaluetteloon. Pitäisi kuitenkin miettiä kahdesti ennen kuin siihen iskee silmänsä. Etenkin jos ruokailu on pian alkamassa.
Oletettavasti myös makkaransyöjä toivoo löytävänsä lautaseltaan laadukasta lihaa. Osasta grillimakkaroita sitä saa kuitenkin hakemalla hakea.
Käteen sattuneessa paketissa ensimmäinen ainesosa on vesi, joka on toivottavasti puhdasta ja kotimaista. Seuraavaksi eniten makkarassa on koneellisesti eroteltua siipikarjanlihaa.
Vihdoin kolmantena mainitaan sianliha. Mutta alamäki jatkuu. Perunatärkkelyksen, silavan ja kamaran jälkeen sekaan on sotkettu siipikarjannahkaa.
Vielä, kai lihapitoisuutta nostamassa, listalta löytyy broilerinliha. Lopuksi joukkoon on heitetty erilaisia keinotekoiselta kuulostavia aineksia.
Nämä on muussattu tasapaksuksi seokseksi ja tungettu pinkeään kuoreen.
Listan lukeminen loppuu sopivasti, kun höyryävän kuuma makkara lasketaan lautaselle. Rapsakka kuori ja kauniit viillot kutsuvat iskemään veitsen makkaran kylkeen.
Äskeinen lukukokemus saa kuitenkin harkitsemaan uudelleen. Edes reilu sinappikuorrutus ei peitä sitä tosiasiaa, että kuoren alta pilkistävä vaaleanpunertava mössö on kaukana laadukkaasta lihasta.
Kuluttaja voi kai vain olla kiitollinen näin tarkoista pakkausmerkinnöistä. Ruokahalua totuus ei tosin aina lisää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
