Neuvostolta synninpäästö hallitukselle
Talouspolitiikan arviointineuvoston 13.1. julkaistu raportti on herättänyt ristiriitaisia reaktioita – lähinnä siksi, että neuvosto lykkäisi julkisen talouden saneeraustoimet hamaan tulevaisuuteen, eli ”talouspolitiikan arviointineuvosto ei suosita finanssipolitiikan kiristämistä jo tehtyjen päätösten lisäksi vuosina 2015 tai 2016.
Julkisen talouden lisäsopeutukset ovat välttämättömiä, mutta ne pitää pyrkiä ajoittamaan niin, että finanssipolitiikka ei kärjistä suhdannevaihteluita.
Arviointineuvosto suosittaa ohjelmaa, jossa julkisia menoja leikataan tai verotusta kiristetään vuosina 2017 ja 2018, jolloin talous on ennusteiden mukaan lähempänä tasapainoa.
Suosituksen voi tulkinta niin, että hallituksen tähänastiset päätökset riittävät, eli hallitus onkin tehnyt kaiken mahdollisen. Raportin kovin myötäsukainen tapa kohdella valtiovarainministeriön (VM) äärimmäisen huonosti osuneita ennusteita ja arvioita hallituksen toimien vaikutuksista, vahvistaa tätä vaikutelmaa. Toisaalta puhuminen siitä, että suhdannevaihteluita ei saa kärjistää, viittaa siihen, että nykyistä lamaa tulkitaan suhdanneluoteiseksi, eikä pitkän aikavälin rakenteelliseksi ongelmaksi.
Raportista ei mitenkään ilmene, miten talouden tasapainoon päästään 2017/2018, eikä se, mitä tapahtuu, jos tasapainoon ei päästäkään. Jatketaanko entiseen malliin elvytystä, kunnes valtion velka on täysin kestämättömällä tasolla? Tosiasihan on, että politiikka on edelleen – retoriikasta huolimatta – elvyttävää!
Neuvoston suhtautuminen valtion talouden tasapainottamismekanismiin on sekin erikoista. Edellä siteerattu kohta, jossa puhutaan ”valtion menojen leikkaamisesta tai verotuksen kiristämisestä” kuulosta pahaenteisen samanlaiselta kuin Kataisen hallituksen 50/50 politiikkaa verojen ja leikkausten suhteen.
Leikkauksista raportista ei puhuta, mutta kylläkin veronkorotuksista. Verotuksen rakennetarkastelussa suositellaan kaikissa kohdissa joko verotuksen kiristämistä tai ennallaan pitämistä.
Erityisesti neuvostoa vaivaa ruoan alennettu arvonlisäverokanta, koska absoluuttisesti mitattuna suurituloiset hyötyvät alennetusta verokannasta enemmän kuin pienituloiset! Tutkimustieto ei taatusti tue Kataisen hallituksen 50/50-säätöä ja siksi täysin kritiikitön asenne noudatettuun politiikkaan vaikuttaa omituiselta.
Edellä esitettyä taustaa vasten ei ehkä ole yllättävää se, mitä raportissa ei ole.
Siinä ei puhuta esimerkiksi kilpailukyvystä, palkkaratkaisuista, julkisen sektorin koosta, julkisen sektorin tuottavuuden laskusta tai työ- ja hyödykemarkkinoiden huonosta toiminnasta. Korkean verotuksen hyvinvointitappioiden sijaan kannetaan huolta julkisten palveluiden tason heikkenemisestä.
Neuvoston roolin kannalta ongelmallista on se, että analyysit tukeutuvat niin vahvasti VM:n näkemykseen. Se tekee paljolti tyhjäksi neuvoston roolin jonkinlaisena VM:n vahtikoirana. Ilmankos valtiovarainministerillä ei ollut mitään poikkipuolista sanottavaa raportista.
Matti Viren
taloustieteen professori
Turku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
