Sinilevä kukkii vielä marraskuussa monin paikoin.
Kansalaiset ovat havainneet sinilevää erittäin runsaasti Kemiönsaaressa ja Helsingin Laajasalossa. Myös Suomenlinnan ja Lauttasaaren rannat on mainittu some-keskusteluissa. Sinilevää on havaittu myös Leppävirralla, Järvi-meri-wiki-kertoo.
Myös Taipalsaarella Pien-Saimaalla ja Lappajärvellä on havaittu sinilevää marraskuussa.
Erikoistutkija Kristiina Vuorio Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että sinilevää on havaittu syksyllä myös Nokialla.
Marraskuiset sinileväkukinnat eivät ole tavattomia mutta eivät kovin yleisiäkään, kertoo Vuorio.
Esimerkiksi pilkkijät ovat havainneet sinilevää.
Syyskuu oli ennätyslämmin, ja syksyyn on osunut myös tuulisia ja sateisia jaksoja. Tuuli sekoittaa vettä, ja sateella ravinteet valuvat vesistöön valuma-alueelta.
”Yhdistelmänä ne edesauttavat sitä, että kukintoja esiintyy vielä.”
Joulukuussa sinilevä voi jäädä jääpeitteen alle näkymättömiin mutta jatkaa kasvuaan siellä. ”Jos ravinteita on saatavilla tarpeeksi, tietyt sinilevät voivat elellä jään alla kylmässäkin vedessä.”
Esimerkiksi pilkkijät ovat havainneet sinilevää. Helmikuussa 2020 myös satelliitti kuvasi Lappajärven kirkkaan, ohuen jään alta sinileväkukinnan.
”On ihan mahdollista, että sitä on siellä useamminkin, mutta sitä ei ole havaittu”, kertoo erikoistutkija Anssi Teppo Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta.
Lappajärvellä levämassa sotki marraskuun alussa rantoja ja kalastajien verkkoja.
Etelä-Pohjanmaan elykeskus otti näytteitä varsin runsaista sinileväesiintymistä.
Näytteissä tavattiin loppusyksylle tyypillisen Aphanizomenon flos-aquae-lajin lisäksi erilaisia Anabaena-, Gomphosphaeria-, Woronichinia- ja Microcystis-sukujen sinileviä.
”Syksyllä vesi on kylmää ja valoa on vähän. Levät kasvavat hitaasti mutta niillä saattaa olla hyvin ravinteita käytössä. Lajien välistä kilpailua on vähemmän, joten tietyt lajit saattavat runsastua”, kertoo Teppo.
Periaatteessa sinilevä voi jatkaa kasvuaan ympäri vuoden, jos ravinteita riittää.
Sinilevä runsastuu kesällä lämpimässä vedessä nopeasti mutta ei ole Vuorion mukaan erityisen herkkä kylmälle. Monet muut planktonlevät voivat olla sinilevää herkempiä lämpötilan vaikutukselle.
Kylmässä vedessä kasvu ja lisääntyminen on hidasta, joten syksyn ja talven sinileväkukinnat eivät yleensä ole kovin voimakkaita.
Periaatteessa sinilevä voi jatkaa kasvuaan ympäri vuoden, jos ravinteita riittää. Yleensä kukinta kuitenkin loppuu jään alla.
Valon puute voi hidastaa sinilevien kasvua. Kukinta voi jopa hävitä valon puutteen takia.
Jään alla vesi ei myöskään kierrä. ”Ravinteita ei tule silloin pohjasta eikä myöskään valuma-alueelta, kun sade tulee lumena”, kertoo Vuorio.
”Muutkin levät vaikuttavat asiaan. Jos muut levät käyttävät ravinteet, sinilevät eivät pärjää niille”, kertoo Teppo.
Esimerkiksi piilevien kevätkukinta alkaa, kun vedet aukeavat, valoa on runsaasti ja ravinteita on yleensä paljon käytössä. ”Ne pääsevät nopeasti liikkeelle.”
Suomen ympäristökeskus koordinoi sinileväseurannan kesäkuun alusta syyskuun loppuun eli uintikauden ajaksi.
Syksyllä vakituista seurantaa ei ole. Päivä on lyhyt ja ihmisiä liikkuu vähän.
”Ilmoituksia tulee silloin tällöin harvakseltaan”, kertoo Vuorio.
Syksyllä pätevät samat varotoimenpiteet kuin kesällä, sanoo Vuorio. Jos sinilevää on runsaasti, uimaan ei pidä mennä. Leväistä vettä ei pidä myöskään käyttää peseytymiseen tai löylyn heittoon.
Jos tuuli kerää levämassaa rantaan, ranta voi värjäytyä siniseksi. Sininen väriaine tulee näkyviin sinilevän solujen hajotessa.
