Kuva: Jukka Pasonen
Eriarvoisuuteen on helppo oppia ja tyytyä – ajatusmallit kuormittavat valtaosaa ja syrjintä käy taloudellisestikin kalliiksi
Yhdenvertaisuus ei ole Suomessa valmis vaikka syrjintä on lainvastaista. Hyvän tasainen jako olisi kaikille eduksi.
Jos ihminen kohtaa vähättelyä ja hänen odotetaan jatkuvasti epäonnistuvan, kohtelu heijastuu identiteettiin. Kuva: Sanne KatainenEnnakkoluulot ja erilaiset roolit koskettavat meitä kaikkia. Kohdistamme niiden perusteella pelkoa, vihaa ja odotuksia paitsi muihin myös itseemme.
Esimerkiksi 89 prosentilla maailman naisista on YK:n tutkimuksen mukaan naisia alistavia ajatusmalleja. Suomalaisista naisia alistavia ajatusmalleja on tutkimuksen mukaan 51 prosentilla.
Samantapainen mekanismi on sisäistetty rasismi, jossa myös sorron kohde uskoo etniseen arvojärjestelmään ja omaan paikkaansa sen alemmilla askelmilla.
Vaikka Suomea ajatellaan mielellään tasa-arvon mallimaana, eivät syrjinnän eri muodot ole kadonneet.
Ketkä kärsivät Suomessa eniten siitä, että heitä käsitellään ryhminä eikä yksilöinä?
”Etniset ja vammaiset vähemmistöt ottavat meihin eniten yhteyttä. Myös ikääntyneet kohtaavat paljon teknisiä ikärajoja, joissa ei oteta huomioon yksilön kykyä tai kuntoa vaan ajatellaan iän kertovan kaiken esimerkiksi hänen työkyvystään tai terveydentilastaan”, vt. yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen kertoo.
Etnisiin vähemmistöihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja muukalaisvihaa. Rasismia piilotetaan esimerkiksi käyttämällä syrjinnän kohteista termiä ”maahanmuuttajat”.
”Maahanmuuttajaksi voidaan kutsua etniseen vähemmistöön kuuluvaa, vaikka tämä olisi syntynyt Suomessa. Toisaalta esimerkiksi Suomessa asuvia brittejä tai amerikkalaisia ei kutsuta maahanmuuttajiksi”, Hiltunen huomauttaa.
”Siinä on etnistä hierarkiaa, ketä vieroksutaan ja kehen kohdistuu ennakkoluuloja.”
Rasismia kohtaavat Suomessa erityisen paljon tummaihoiset. EU:n vuonna 2018 julkistaman rasismitutkimuksen mukaan 63 prosenttia afrikkalaistaustaisista tummaihoisista on kokenut rasistista ahdistelua, kuten hyökkääviä eleitä, kommentointia ja uhkailuja. Vastaajista 14 prosenttia sanoo joutuneensa fyysisen väkivallan uhriksi.
Osuudet olivat EU-maiden korkeimmat.
Vammaisista 51,6 prosenttia kertoi Suomen asenneilmapiirin vammaisia kohtaan olevan huono tai erittäin huono vuonna 2016 tehdyssä kyselytutkimuksessa.
Kuva: Jukka PasonenSyrjintä maksaa. Henkinen ja fyysinen väkivalta aiheuttavat turhia ongelmia ihmisten hyvinvoinnille ja kustannuksia terveydenhuollolle. Lisäksi ne alentavat työkykyä.
Ennakkoluulojen vuoksi työtehtäviin ei välttämättä valita pätevintä vaan sopivin, jolloin työn tulos kärsii. Työyhteisöjen moninaisuudella olisi myönteisiä vaikutuksia koko työyhteisölle.
Syrjintä voi näkyä paitsi siinä, kenelle tehdään pahaa, myös siinä, kuka nostetaan muita paremmaksi. Mainoksissa onnistuva ja menestyvä ihminen on yleensä nuori, valkoihoinen, hoikka ja rikas.
Yksilöiden kokemia ulkonäköpaineita ja ulkonäön muokkaamista pidetään usein pinnallisina. Tutkimukset kertovat kuitenkin, että normista poikkeamisella voi olla kova hinta, varsinkin jos on jo valmiiksi vaarassa joutua syrjityksi.
Esimerkiksi naisen ylipainolla on suomalaistutkimuksen mukaan yhteys matalampaan palkkaan ja korkeampaan työttömyysriskiin.
Kuva: Jukka PasonenSukupuolten tasa-arvon suurin ongelma ovat tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran mukaan epätasaisesti jakautuvat perhevapaat.
”Perhevapaasyrjintä työmarkkinoilla on vahvasti näkyvä syrjinnän muoto, jonka johdosta saamme noin puolet yhteydenotoista. Myös miesten ja naisten palkkaepätasa-arvo näkyy voimakkaasti ja kaventuu hitaasti.”
Maarianvaaran mukaan tyypillinen esimerkkitilanne syrjinnästä on, kun henkilö on ollut määräaikaisessa työsuhteessa ja tulee raskaaksi tai on jäämässä perhevapaalle ja menettää sen vuoksi työnsä.
Perhevapaalta palaava saattaa huomata, että sijainen on jo vakinaistettu ja palaaja voidaan jopa irtisanoa. Myös työhaastatteluissa kysellään edelleen perhesuunnitelmista ja perhevapaista.
”Tämä kohdistuu yhä valtaosaltaan naisiin”, Maarianvaara kertoo.
Kuva: Jukka PasonenNaiset käyttävät tällä hetkellä perhevapaista noin 90 prosenttia. Vanhempien välisen työjaon epätasa-arvoisuudella on paljon sekä välittömiä että pitkän ajan seurauksia, jotka vahvistavat noidankehän lailla naisen heikompaa asemaa työmarkkinoilla.
”Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin normi on, että lastenhoito kuuluu ensisijaisesti naiselle. Sukupuoliroolit vaikuttavat odotuksiin lapsia ja nuoria kohtaan, kun he valitsevat ammattejaan”, Maarianvaara muistuttaa.
”Ammattien sukupuolinen eriytyminen on suurta. Naisvaltaisilla aloilla on usein miesvaltaisiin verrattuna matalammat palkat.”
Työpaikoilla naisiin voi kohdistua syrjintää, koska naisen odotetaan jäävän jossain vaiheessa pitkälle perhevapaalle ja työnantaja kokee sen riskinä.
Kun naisella on miestä matalampi palkka ja työmarkkinoilla heikompi asema, moni perhe perustelee äidin jäämistä kotiin taloudellisilla syillä.
”Taloudellisesti olisi kuitenkin järkevää, että puolisoista paremmin ansaitseva pitäisi merkittävän osan perhevapaista, koska hän saa kotona ollessaan korkeampaa päivärahaa ja veroprosentti jää pienemmäksi”, Maarianvaara huomauttaa.
Kun nainen jää kotiin pitkäksi aikaa, hänen palkkatulonsa ja siitä kertyvät eläkkeet jäävät pieniksi. Jäykällä työnjaolla on myös merkittävät vaikutukset parisuhteen dynamiikkaan.
”Avioeroprosentit ovat Suomessa korkeita, joten puolison työuran varaan ei kannata omaa tulevaisuuttaan rakentaa”, Maarianvaara painottaa.
”Lapsen syntymän jälkeen luotu työnjako heijastuu parin tulevaisuuteen. Suomalaiset naiset tekevät joka päivä kotitöitä keskimäärin tunnin enemmän kuin miehet.”
Tasa-arvovaltuutetun mukaan perhevapaiden tasapuolinen jako parantaisi perheiden hyvinvointia, tasaisi vanhemmuutta ja voisi jopa ehkäistä avioeroja.
Avioerotilanteessa naisesta tulee usein lähivanhempi. Miesten kokemasta syrjinnästä avioerotilanteissa puhutaan paljon, mutta Maarianvaaran mukaan tutkimustietoa aiheesta ei juurikaan ole.
”Syrjimistilanteiden tunnistaminen ja sanoittaminen voi olla vaikeaa. Lähtökohtana tasa-arvolaissa on, että syrjintä on lainvastaista mutta kaikki erilainen kohtelu ei ole syrjintää.”
Kuva: Jukka PasonenEpäreilu kohtelu voi näkyä paitsi häirintänä ja kohtuuttomina vaatimuksina myös matalina odotuksina. Niitä on pystytty purkamaan esimerkiksi romaniväestön kohdalla puuttumalla koululaisten poissaoloihin sen sijaan, että niitä katsottaisiin vähemmistön kohdalla läpi sormien.
Toinen matalia odotuksia kohtaava ryhmä ovat vammaiset, joille on perinteisesti annettu yhteiskunnassa hoivattavan rooli.
”Monella vammaisella olisi työelämässä paljon annettavaa. Työpaikalla olisi myös suuri merkitys heidän hyvinvoinnilleen”, Hiltunen painottaa.
Kohdistetaanko poikiin yleensä matalampia odotuksia kuin tyttöihin? Ainakin naiset ovat ohittaneet miehet koulutustasossa. Se heijastuu maaseutupaikkakuntiin naispakona.
”Naiset muuttavat korkeakoulujen perässä isoihin kaupunkeihin”, Maarianvaara kuvailee.
”Kun yhteiskunta segregoituu esimerkiksi maantieteellisesti, se on aina vahingollista. Siksi sukupuolitietoinen kasvatus jäykkien sukupuoliroolien purkamiseksi on niin tärkeää.”
”Me emme saa työntää lapsia tiettyyn muottiin, vaan heidät on opetettava myös kyseenalaistamaan rooleja.”
Kun poikien epätoivottuun käytökseen ei puututa, vaan sitä selitetään esimerkiksi poikien hitaalla kypsymisellä, ollaan Maarianvaaran mukaan vaarallisilla vesillä.
”Käsitys siitä, että tyttöjen aivot kehittyvät nopeammin kuin poikien, on laajalle levinnyt. Sitä ei kuitenkaan ole pystytty tutkimuksissa vahvistamaan. Väärät käsitykset jäävät elämään ja niihin helposti vedotaan, kun halutaan vahvistaa omaa ennakkoluuloa.”
Tasa-arvokeskustelu leimataan usein joutavaksi nahisteluksi siitä, saako tyttöjä enää sanoa tytöiksi ja poikia pojiksi. Sen hyväksyminen, että sukupuoli voisikin olla joustava ja muuttuva, aiheuttaa monille turvattomuuden kokemusta.
”Mietitään helposti, että eikö tähänkään asiaan voi luottaa. Keskustelussa on kyse myös vallasta ja valtarakenteista. Kun niitä kyseenalaistetaan, syntyy vastareaktioita”, Maarianvaara kertoo.
Sukupuolten tasa-arvoa kyseenalaistetaan tällä hetkellä kansainvälisesti hyvin voimakkaasti. Suomen verrattain hyvä tilanne ei ole täydellinen eikä myöskään pysy hyvänä, jos sen eteen ei olla valmiita tekemään työtä.
”Hymistely ei riitä. Tasa-arvotyö on mukavaa niin kauan kuin se ei maksa mitään. Hinnassa mitataan, kuinka tosissaan ollaan”, Maarianvaara painottaa.
Myöskään pelkkä syrjinnän poistaminen ei riitä.
”Toinen puoli yhdenvertaisuudesta on se, että ihmisiä ei kohdella samalla tavalla, jos heidän tarpeensa ovat erilaiset. Eri ryhmät tarvitsevat erilaisia palveluita”, Hiltunen korostaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
