PASSIPAIKALLA Nuoriso on paperia

Viikon yhteiskunnalliseksi skandaaliksi on nostatettu poliittiset nuorisojärjestöt. Niiden jäsenrekistereissä väitetään olevan ilmaa ja kuolleita sieluja.

Ongelma ei ole kohun veroinen. Näiden järjestöjen muhkeat valtionavut eivät juurikaan riipu ilmoitetuista jäsenmääristä. Kolme vanhaa suurta puoluetta ottavat kukin päältä suunnilleen saman verran. Muille jätetään rippeet.

Perussuomalaisten jytky paljasti tämänkin käytännön onttouden. Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen haluaa siirtää valtionavut eduskunnan voimasuhteiden perusteella maksettavaan puoluetukeen.

Kataisen malli tuhoaa viimeisenkin illuusion nuorisojärjestöjen riippumattomuudesta emäpuolueesta.

Joukkojärjestöjen jäsenyys on aina ollut venyvä käsite. Ikuinen riippa se voi olla, minkä vuosikymmeniä sitten Tiedonantajan vapputerveisiin nimensä laittaneet taiteilijat hyvin tietävät.

Esa Saario voitti aikoinaan suvereenisti maalaisliiton nuorisojärjestön laulu- ja lausuntakilpailut ja pääsi Kaarina Virolaisen tuella ohi karsintojen teatterikouluun ja sitä kautta komean uran alkuun. Vielä puoli vuosisataa myöhemmin hän tuntee tarvetta korostaa, ettei koskaan ollut järjestön jäsen.

Tehokkaan poliittisen nuorisotyön vaikutukset ovat pitkäkestoisia. Tuoreen rekisterin mukaan kaksi viidestä SDP:n jäsenestä on täyttänyt 71 vuotta. Peräti 68 prosenttia eli kaksi kolmasosaa on yli 60-vuotiaita.

Tilasto ei kerro, kuinka moni näistä kuulu puolueen nuorisojärjestöön. Hyvin ymmärtää, ettei puoluesihteeri Mikael Jungnerin päätös siirtää puolueen toiminta internetiin ole herättänyt jäsenistön keskuudessa suurta innostusta.

Demarien nuorisopolitiikka päättyi käytännössä suuriin ikäluokkiin. Kalevi Sorsa ja sorsanpojat pompottivat seuraavan polven johtajaa Tarja Filatovia (s. 1963) marginaalissa. Siellä demarinuoret ovat pysyneet.

Keskusta menestyi pitkään oman kultaisen sukupolvensa, 1950-luvulla syntyneiden ansiosta. Uskottavia johtajia riitti Esko Ahosta ja Anneli Jäätteenmäestä Olli Rehniin.

Keskustan tulevaisuus näyttää synkältä. Mahtavan opiskelijajärjestön jäsenmäärä on romahtanut. Jäljelle jääneet leikkivät pikkukokoomuslaista vuosijuhlafrakkeineen. Mistä keskusta löytää virkamiehiä, jos se joskus pääsee hallitukseen niitä nimittämään?

Kokoomuksen tilanne on lohdullinen. Kaadereita riittää kaikissa ikäluokissa. Kokoomusnuorten säätiötä johtavat turvallisesti Raimo Ilaskivi (s. 1928) ja Kimmo I. Sasi (s. 1952). Eivät eksy valtiontuet hullutuksiin.

Aikamoista turbulenssia Tarja Filatovin ura on ollut myöhemmänkin johdon aikana. Pitäisi olla pitkä tai vaalea.

Aina Filatov on noussut. Tällä viikolla hänen valiokuntansa valmisteli kipakan vastineen EU:lle, joka hyvin sekavalla tavalla yrittää puuttua kansallisiin työtaisteluihin.

Karkotus työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajaksi ei tukkinut suuta.

Asia sai alkunsa 2005, kun Viking Line liputti laivansa Viroon sikäläisten työehtojen piiriin ja merimiesunioni julisti työtaistelun. EU-tuomioistuin vatvoi kiistaa aikansa ja antoi sekavan päätöksen. EU:n komissio haluaa siksi selkeyttää lakko-oikeuden ja yritysten sijoittautumisvapauden pelisääntöjä. Suomen työmarkkinaosapuolten mielestä komission asetusluonnos sekoittaa asioita entisestään.

Tarja Filatov ja Kimmo Sasi kävivät pitkän sananvaihdon perimmäisestä vallankäyttäjästä. Sasin mielestä eduskunnan ei pidä poliittisesti puuttua pykäliin, joiden tulkinta on tuomioistuinten asia. Filatovin ja muun muassa Kari Uotilan (vas.) mielestä poliittiset linjanvedot eivät kuulu tuomioistuimille.

Maria Tolppanen (ps.) ilmoitti vastustavansa EU:n puuttumista suomalaisten asioihin. Eeva Maria Maijala (kesk.) totesi, että jos EU rakentaa työelämään samanlaista byrokratiaa kuin maatalouteen, hän vastustaa ilman muuta.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF