TOIMITTAJALTA Ajatuskatko maatalouden ja ruuan välillä

Päätoimittajan ohje oli

selkeä: Kirjoita ruuasta, siitä pitää tulla uutisia, sillä ruokaa ei kukaan muu suomalainen toimittaja Brysselissä seuraa.

Selvä, ei muuta kuin takaisin Brysseliin ja hommiin.

Nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin tutkin arkistoa, eikä ruokajuttuja juurikaan löytynyt.

Olen kirjoittanut maitomarkkinoista, sikatilojen vaikeuksista, broilerintuotannosta

ja vaikka mistä muusta sekä maatalouspolitiikasta, mutta olenko kirjoittanut ruuasta?

Ei tunnu siltä, vaikka ehkä pitäisi. Kai sianliha nyt on ruokaa ja siitä on tehty kymmeniä juttuja.

Juttelin aiheesta Copa-Cogecan pääsihteerin Pekka Pesosen kanssa. Maatalousporukka täällä ei välttämättä

miellä puhuvansa ruuasta vaan maatalouspolitiikasta.

Täällä on toki ruokaa lobbaavia järjestöjä. Mutta eivät

ne ole mukana maatalouspolitiikassa, jossa on kyse pääasiassa tuotannosta.

Ehdotin ratkaisuksi, pitäisikö

maatalouspolitiikkaa vain

alkaa kutsua ruokapolitiikaksi.

Että puhuttaisiin toistuvasti ruuasta, vaikka tarkoitettaisiin maataloutta.

Mietin tätä viime viikolla Kölnissä järjestetyillä Anuga-

messuilla. Siellä Pohjolan

Peruna esitteli perunamuusia.

Peruna on yksinkertainen maataloustuote. Messuilla se esitettiin herkkuna, voilla ryyditettynä muusina. Hyvää oli.

Matka maatalouspolitiikan tuotantoyksiköstä kansainvälisten messujen herkkuhalliin oli muusaamisen

mittainen.

Samaan aikaan ajatus perunantuotannosta osana yhteistä maatalouspolitiikkaa ja

kansainvälisiä raaka-ainemarkkinoita ei tunnu ruualta eikä herkulta.

Ajatus ruuasta katoaa jonnekin. Markkinoiden, virkamiesten ja työryhmien loputtomaan koneistoon?

Mitä tällä sitten on väliä? Sitä, että kaikkia kiinnostaa ruoka lautasella. Mutta mitä kauemmas mennään ruokapöydästä lähemmäs tuottajaa, sitä vähäisemmäksi kiinnostus

käy.

Ajatuskatko on nimittäin myös medialla ja suurimmalla osalla poliitikoita. Ja se on tietysti syvempi kuin maataloutta työkseen seuraavilla.

Lehdissä on ruokaohjeita kyllästymiseen saakka, mutta näkyykö toimittajia maatalousministereiden kokouksissa. Ei siellä tosin ole paikalla suuret kansainväliset uutistoimistot tai talouslehdetkään.

MT ja muutama maatalouden erikoislehti siellä päivystää.

Erikoislehdet ovat kalliita

tilata, joten ne on tarkoitettu pienelle ammattipiirille. Tosin maatalouspolitiikka niissä

käsitellään erittäin tarkasti, suosittelen tilaamista.

Konkreettisimmillaan

ajatuskatko näkyy talous- ja ympäristökeskustelun epärealismissa. Aika monet mielipiteet kielivät vahvasta tietämättömyydestä.

Usein vaadittujen tekojen seurauksena ei olisi toivottu muutos, vaan esimerkiksi

kotimaisen tuotannon korvautuminen ulkomaisella.

Poliitikkojen puolustukseksi

on tosin todettava, että korkeammalle mennessä tietämätön huutelu vähenee.

Minäkin kärsin samasta

ajatuskatkosta. Ei sillä, että en seuraisi, kirjoittaisi ja yrittäisi analysoida maatalousuutisia. Mutta pystynkö selittämään maatalouden ruuaksi, jotta tietämättömyyden kuilu

pienenisi.

Siinä on vähintäänkin parantamisen varaa. Ehkä rupean

kirjoittamaan maatalouspolitiikan uutisia ruuasta.

Avaa artikkelin PDF