TOIMITTAJALTA Ajatuskatko maatalouden ja ruuan välillä
Päätoimittajan ohje oli
selkeä: Kirjoita ruuasta, siitä pitää tulla uutisia, sillä ruokaa ei kukaan muu suomalainen toimittaja Brysselissä seuraa.
Selvä, ei muuta kuin takaisin Brysseliin ja hommiin.
Nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin tutkin arkistoa, eikä ruokajuttuja juurikaan löytynyt.
Olen kirjoittanut maitomarkkinoista, sikatilojen vaikeuksista, broilerintuotannosta
ja vaikka mistä muusta sekä maatalouspolitiikasta, mutta olenko kirjoittanut ruuasta?
Ei tunnu siltä, vaikka ehkä pitäisi. Kai sianliha nyt on ruokaa ja siitä on tehty kymmeniä juttuja.
Juttelin aiheesta Copa-Cogecan pääsihteerin Pekka Pesosen kanssa. Maatalousporukka täällä ei välttämättä
miellä puhuvansa ruuasta vaan maatalouspolitiikasta.
Täällä on toki ruokaa lobbaavia järjestöjä. Mutta eivät
ne ole mukana maatalouspolitiikassa, jossa on kyse pääasiassa tuotannosta.
Ehdotin ratkaisuksi, pitäisikö
maatalouspolitiikkaa vain
alkaa kutsua ruokapolitiikaksi.
Että puhuttaisiin toistuvasti ruuasta, vaikka tarkoitettaisiin maataloutta.
Mietin tätä viime viikolla Kölnissä järjestetyillä Anuga-
messuilla. Siellä Pohjolan
Peruna esitteli perunamuusia.
Peruna on yksinkertainen maataloustuote. Messuilla se esitettiin herkkuna, voilla ryyditettynä muusina. Hyvää oli.
Matka maatalouspolitiikan tuotantoyksiköstä kansainvälisten messujen herkkuhalliin oli muusaamisen
mittainen.
Samaan aikaan ajatus perunantuotannosta osana yhteistä maatalouspolitiikkaa ja
kansainvälisiä raaka-ainemarkkinoita ei tunnu ruualta eikä herkulta.
Ajatus ruuasta katoaa jonnekin. Markkinoiden, virkamiesten ja työryhmien loputtomaan koneistoon?
Mitä tällä sitten on väliä? Sitä, että kaikkia kiinnostaa ruoka lautasella. Mutta mitä kauemmas mennään ruokapöydästä lähemmäs tuottajaa, sitä vähäisemmäksi kiinnostus
käy.
Ajatuskatko on nimittäin myös medialla ja suurimmalla osalla poliitikoita. Ja se on tietysti syvempi kuin maataloutta työkseen seuraavilla.
Lehdissä on ruokaohjeita kyllästymiseen saakka, mutta näkyykö toimittajia maatalousministereiden kokouksissa. Ei siellä tosin ole paikalla suuret kansainväliset uutistoimistot tai talouslehdetkään.
MT ja muutama maatalouden erikoislehti siellä päivystää.
Erikoislehdet ovat kalliita
tilata, joten ne on tarkoitettu pienelle ammattipiirille. Tosin maatalouspolitiikka niissä
käsitellään erittäin tarkasti, suosittelen tilaamista.
Konkreettisimmillaan
ajatuskatko näkyy talous- ja ympäristökeskustelun epärealismissa. Aika monet mielipiteet kielivät vahvasta tietämättömyydestä.
Usein vaadittujen tekojen seurauksena ei olisi toivottu muutos, vaan esimerkiksi
kotimaisen tuotannon korvautuminen ulkomaisella.
Poliitikkojen puolustukseksi
on tosin todettava, että korkeammalle mennessä tietämätön huutelu vähenee.
Minäkin kärsin samasta
ajatuskatkosta. Ei sillä, että en seuraisi, kirjoittaisi ja yrittäisi analysoida maatalousuutisia. Mutta pystynkö selittämään maatalouden ruuaksi, jotta tietämättömyyden kuilu
pienenisi.
Siinä on vähintäänkin parantamisen varaa. Ehkä rupean
kirjoittamaan maatalouspolitiikan uutisia ruuasta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
