Ruokakulttuuria pöydästä pellolle asti
Elo-säätiö ei ole tähän asti ollut mikään koko kansan tuntema ruokavaikuttaja. Säätiössä toimii huippuravintoloiden, elinkeinoelämän ja kulttuurialan väkeä, joka katselee ruokakulttuuria pikemminkin helsinkiläisen ravintolapöydän kuin pellon laidalta.
”Haluan tuoda tähän toimintaan enemmän kädet mullassa ja kumisaappaat jalassa -tekemisen meininkiä”, eteläpohjalaisia juuriaan arvostava Seija Kurunmäki sanoo.
Hän on taustaltaan pesunkestävä ruokaketjun ammattilainen ja yrittäjä. Kokemusta on kertynyt Keskon, Cultorin ja Vaasan jälkeen oman tutkimus- ja viestintäyrityksen Kuule Oy:n pyörittämisestä.
Kurunmäki haluaa Elo-säätiön johtajana koota suomalaisen ruokakulttuurin tekijät, näkijät ja rahoittajat nykyistä laajemmin saman pöydän ääreen.
Tavoitteena on vahvistaa Suomea kansainvälisesti vetovoimaisena ruokamaana. Kiinnostava ja korkeatasoinen ruokakulttuuri edellyttää, että niin pellolla kuin pääkaupunkiseudullakin puhalletaan yhteen hiileen.
Kun Elo-säätiö perustettiin nelisen vuotta sitten, se ryhtyi keräämään mittavaa yksityistä rahoitusta maailman arvostetuimpiin kokkikisoihin osallistumista varten.
Seuraavien MM-kisojen tavoitebudjetti on Kurunmäen mukaan puolisen miljoonaa euroa.
Kokkikisojen rinnalle on nostettu kaksi muuta ruokakulttuurin osa-aluetta: villiruoka ja kouluruokailu.
Villiruuan ”isänä” pidetään kesäkuussa edesmennyttä elinkeino- ja kulttuurielämän vaikuttajaa Heikki Tavelaa. Läskisoosiklubista kuulu Tavela nosti villiruuan tapetille Elo-säätiön hallituksessa reilu pari vuotta sitten.
”Monet luulevat, että villiruoka tarkoittaa vain villiyrttejä ja -vihanneksia. Eihän pelkillä yrteillä tehdä bisnestä. Juuri nyt on villiruuan vuosikalenterissa riistan vuoro”, Kurunmäki muistuttaa.
Hyviä esimerkkejä menestyjistä on Kurunmäen mukaan jo olemassa, esimerkiksi pohjoisen luonnon tuotteita jalostava Polarica Oy. Samainen yritys on rahoittamassa Elo-säätiön villiruokahanketta yhdessä A. Ahlströmin kanssa.
Vaikka Elo-säätiö on jo teettänyt tunnuksen villiruualle (Wild Food), työtä on Kurunmäen mukaan vielä tehtävä raaka-aineiden saatavuuden ja merkin hallinnoinnin eteen.
Elo-säätiön hallituksen jäsen, kirjailija Lasse Lehtinen havainnollisti merkin käyttöä jo viime vuonna.
”Samalla tavalla kuin laktoositon ruoka merkitään, pitäisi metsästä poimittu, saalistettu tai järvestä kalastettu ruoka merkitä villiruoka – Wild Food eli WF-tunnuksella”, Lehtinen totesi Keski-Uusimaa-lehdessä.
Tulevaisuudessa suomalaiset villiruokatuotteet hirvestä mustikoihin voidaan merkitä Wild Food -tunnuksella. Tunnus sopii myös ravintoloiden ja matkailuyritysten käyttöön.
Ruokakulttuurilla on Kurunmäen mukaan suuret mahdollisuudet matkailun vauhdittajana.
”Hienointa olisi saada ulkomaiset matkailijat nauttimaan riistaa ja kalaa tänne Suomen luontoon. Silloin myytäisiin koko Suomea.”
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
