Hopea ei ole häpeä

KOLUMNI: JARMO PALOKALLIO

Presidentin vaaleista uhkasi tulla välihuutojuttu. Sauli Niinistö valittaneen edelleen presidentiksi, mutta tuskin vielä ensimmäisellä kierroksella.

Kiitos kutkuttavasta kisasta kuuluu eduskunnasta pudonneelle Paavo Väyryselle. Itseluottamusta huokuva Väyrynen on tehnyt kakkostilasta käytävästä kisasta kiinnostavan, eikä hopea ole enää häpeä.

Keskustan johdolle Väyrynen oli aluksi hyvin vastenmielinen ehdokas.

Timo Kaunisto erehtyi jopa tunnustamaan ääneen häpeävänsä Väyrystä.

Nyt ääni kellossa on muuttunut. Rakki-

koirana maata kiertävä Väyrynen on juuri sitä, mitä keskustalta on puuttunut.

Hän on äänestäjiensä näköinen ja

mielinen mies. Puhuu samaa kieltä ja jakaa samat huolet kuin keskustan

peruskannattajat.

Heitä puolueen cityliberaali johto ei tavoita. Se näkyi eduskuntavaaleissa, virta vei keskustan äänestäjät perussuomalaisten leiriin. Nyt se virta on padottu.

Timo Soini ei ole presidenttikisassa pärjännyt. Ehkä fiksuimmat perussuomalaiset laskevat oikeasti, ettei puolueella ole varaa päästää Soinia

presidentiksi. Se tietäisi puolueelle

nopeaa hajaannusta ja unohdusta.

Äänestävät siksi Väyrystä.

Sosialisteille vaalit opettavat nöyryyttä. Paavo Lipposen kannatus on pysynyt pohjamudissa.

Vanhat ansiot eivät pelissä paina. Oikeistodemariksi mielletty Lipponen ei istu tilanteeseen, jossa perussuomalaiset horjuttavat demarien ikiaikaista valtaa jopa ammattiyhdistysliikkeessä.

Ei siis ihme, että vanhan vasemmiston ykkösehdokkaaksi on kiilaamassa Paavo Arhinmäki. Hänellä ei tosin ole oikeasti mitään jakoa tässä pelissä.

Matka jalkapallohuligaanista

ministeriksi vielä käy, mutta vakavasti otettavaksi presidenttipelin pelaajaksi Arhinmäestä ei ole.

Kisan turhimmat pelaajat ovat Sari Essayah ja Eva Biaudet. Heistä Essayah on onnistunut pitämään puolueensa perusäänestäjät takanaan. Biaudet ei ole pystynyt edes siihen.

Essayahin ulkopoliittisena rasitteena on vanhatestamentillinen käsitys Israelin asemasta. Biaudet taas haaveili saavansa naisista kannatusaallon taakseen, kuten Tarja Halonen aikoinaan.

Toive on turha, sillä liikkuvilla naisäänestäjillä on jo ehdokas. Kiharapäinen Sauli Niinistö.

Sauli Niinistö oli täysin ylivoimainen etukäteisveikkauksissa. Hänen kannatuksensa on rapissut rajusti kisan edetessä. Jos ja kun toinen kierros tulee, myös Niinistön on lisättävä paukkuja peliin.

Toistaiseksi hän on tyytynyt peesaamaan. Se on antanut muille tilaa mellastaa ja kasvattaa suosiota.

Ellei Niinistö saa uutta vaihdetta silmään, toisen kierroksen jälkeen meillä voi olla käsissä todellinen jytkyjen jytky.

Hopeasta käytävän kisan toiseksi suosikiksi on kirinyt Pekka Haavisto. Sitä pidetään yllättävänä, vaikka ei pitäisi. Sekä Väyryseltä että Haavistolta löytyy tehtävään vaadittavaa pätevyyttä.

Toinen heistä kalastaa vanhoillisia ääniä keskusten ulkopuolelta. Toinen taas ratsastaa vapaamielisen kaupunkilaissivistyneistön tuella.

Toinen heistä pyristelee aikojen ja arvojen muuttumista vastaan. Ja haluaa Kekkoseksi Halosen paikalle.

Toinen osoittaa, että ajat ja arvot ovat jo muuttuneet. Kummankin suoritus on hieno ja demokratialle kunniaksi.

Avaa artikkelin PDF