Pörröhäntäliikkuu päivällä

ajankohtaista luonnossa

Tammikuinen metsä on hiljentynyt talven viettoon. Oravan hyppyjäljet hangella on helppo havaita. Ne päättyvät puun juurelle ja lähes paljaaksi kaluttu kävyn ruoto paljastaa ruokailijan.

Talven pakkanen kuluttaa energiaa ja vähäinen valoisa aika käytetään ravinnon etsimiseen. Orava liikkuu päiväsaikaan, ja se hyväksyy elinympäristökseen metsien lisäksi myös pihamaat ja kaupunkien puistot, mikäli sieltä vain löytyy sopivaa ravintoa.

Puutarhojen ja puistojen oravat oppivat suhtautumaan ihmiseen varsin luottavaisesti.

Tavallisimmin orava syö kuusen siemeniä, jotka se kuorii hampaillaan käpysuomujen alta. Myös männyn siemenet ja havupuiden silmut kelpaavat, sekä syksyisin sienet ja marjat.

Monipuoliseen ruokavalioon kuuluu myös hyönteisiä ja toukkia, vieraileepa orava toisinaan lintujen pesilläkin. Sen pallon muotoinen pesä on havupuussa, lähellä runkoa. Yleensä oravalla on vuodessa kaksi poikuetta, joista ensimmäinen syntyy varhain keväällä ja toinen myöhemmin kesällä.

Orava on ollut kautta vuosisatain merkittävä turkiseläin, sillä sen nahkaa käytettiin aikoinaan maksuvälineenä. Sana ”raha” tarkoittaakin alun perin oravannahkaa ja 40 nahan nipusta käytettiin nimitystä ”kiihtelys”.

Osa paikannimistöstämme, kuten Kiihtelysvaara, on peräisin tuolta ajalta.

Oravan turkissa on varsin paljon värivaihtelua, punaruskea kesäkarva saa talven tullen harmahtavan sävyn. Pitkä ja pörröinen häntä tasapainottaa oravan kiipeilyä oksistossa ja hurja loikka puusta puuhun voi olla jopa viitisen metriä.

SARI KANTINKOSKI

Kirjoittaja opiskelee luonto-

kartoittajaksi. Hän kertoo ajan-

kohtaisista luontoasioista tällä palstalla noin kahden viikon välein.

Avaa artikkelin PDF