EU:n päätös Ukrainan jäsenehdokkuudesta voi hyvin osoittautua ylivoimaiseksi haasteeksi sekä EU:lle että Ukrainalle
Historiallisen ratkaisun varjopuolista ja avoimisista kysymyksistä on juuri nyt ikävä puhua, mutta niitä on pelottavan paljon. Koko unioni pitäisi käytännössä rakentaa uudestaan – maatalouspolitiikasta lähtien.
Päätös hyväksyä Ukraina EU:n jäsenehdokkaaksi on symbolinen ja voi jopa jäädä sellaiseksi. Kuva: Euroopan unioni24.6.202212:11
EU:n Venäjän vastaiset pakotteet ja aseapu ovat olleet paikoin jopa elintärkeitä presidentti Vladimir Putinin valloitussodan kohteeksi joutuneelle Ukrainalle – kaikista puutteista, ristivedoista ja vajavaisuuksista huolimatta.
Torstaina EU-johtajat tekivät kuitenkin historiallisesti, strategisesti ja geopoliittisesti merkittävimmän sotaan liittyvän ratkaisunsa: Ukraina hyväksyttiin osaksi ihmisoikeuksia kunnioittavaa vapaiden demokratioiden eurooppalaista yhteisöä.
Päätös on symbolinen ja voi jopa jäädä sellaiseksi. Tie ehdokkaasta jäseneksi on kivinen ja pitkä. Kaikesta tästä huolimatta 27 EU-maan yksimielistä päätöstä ei missään tapauksessa pidä vähätellä.
Putinille Ukrainan demokratisoituminen on pahin mahdollinen painajainen. Siksi veljeskansasta tuli lopulta Kremlin isännälle vihollinen.
Juuri tästä syystä sodassa yhä enemmän alakynteen joutuvan Ukrainan jäsenehdokkuus on strategisesti ja geopoliittisesti merkittävä ja ansaitsee kaikki ne kiitokset, jotka sille on jaettu.
Kaikista EU:n laajentumiseen liittyvistä Länsi-Balkanin sotkuista huolimatta on myös hyvä huomata, että Ukraina-ratkaisua tehtäessä unioni meni poikkeuksellisesti strateginen ulko- ja turvallisuuspolitiikka edellä. Omaan toiminta- ja päätöksentekokykyyn liittyvien haasteiden ja riitojen ei annettu torpedoida geopoliittisesti tärkeää päätöstä.
Suitsutettavaa siis riittää. Valitettavasti varjopuolia ja avoimia kysymyksiä on vielä enemmän. Jo pelkästään Ukrainan jäsenyysneuvotteluiden aloittaminen vaikuttaa tässä vaiheessa ylivoimaiselta haastelta sekä EU:lle että Ukrainalle itselleen.
Suurin haaste on Venäjän hyökkäsota. Sille ei näy loppua ja jos näkyykin, vaihtoehdot ovat Ukrainan jäsenyyden ja EU:n laajenemisen kannalta parhaimmillaankin surkeita.
Todennäköisintä on, että jonkinlainen Venäjän ja lännen tukeman Ukrainan välinen aseellinen konflikti jatkuu vielä vuosia. Sotaa käyvän maan hyväksyminen EU:n jäseneksi yhteisesti hyväksytyillä kriteereillä on mahdotonta.
Mitä pidemmälle sota jatkuu, sitä enemmän nykyisen EU:n rivit repeilevät. Jo nyt suurimpien jäsenmaiden eli Saksan, Ranskan ja Italian tilanne muuttuu päivä päivältä huolestuttavammaksi. Jos tämä troikka kääntyy sisäänpäin ratkaisemaan omia ongelmiaan, koko unionin päätöksenteko, myös laajenemiseen liittyvä, halvaantuu.
Jo nyt Ukrainan sodan aiheuttamia EU-maita korventavia tulipaloja on niin paljon, että Ukraina-päätös voi hiipua pelkäsi symboliseksi voitoksi, jota juhlapuheissa kiitellään, kun muuta kiiteltävää ei ole.
Näistä tulipaloista akuutein ja kriittisin on Liettuan ja Venäjän välinen Kaliningradin rautatiekuljetuksiin liittyvä pakotekiista, joka pahimmassa tapauksessa paisuu aseelliseksi konfliktiksi.
Ukrainan viljanviennin tyrehtyminen ja sen kärjistämä globaali ruokakriisi on vähintään yhtä akuutti ja kriittinen kuin Baltian räjähdysherkkä tilanne.
Samaan aikaan Venäjän kaasutoimistusten hiipuminen on johtamassa energiakriisiin Saksassa ja monissa muissa EU-maissa. Lisäksi sodan kiihdyttämä inflaatio ja sitä torjuva korkojen nousu saattaa muuttua uudeksi velkakriisiksi, jonka keskiössä on Italia, EU:n kolmanneksi suurin kansantalous.
Kaiken tämän rinnalla EU:n on pakko tehdä hyvin perustavia sisäisiä uudistuksia ennen kuin se voi edes haaveilla Ukrainan jäsenyysneuvotteluiden aloittamisesta.
Unionin maatalouspolitiikka, jonka toteuttaminen nielee edelleen isoimman osan yhteisestä budjetista, pitää rakentaa kokonaan uudelleen. Ukraina on kaikesta köyhyydestään ja rikkinäisyydestään huolimatta mahtimaa maataloudessa. Sen sopeuttaminen osaksi EU-kokonaisuutta ei nykyisillä pelisäännöillä yksinkertaisesti ole mahdollista.
Uudistuslista on muutenkin sekä pitkä että ylivoimainen. Enemmistöpäätöksien määrää on pakko vähentää radikaalisti, koko EU:n budjetti, sekä sen rakenne että siihen liittyvä päätöksenteko on uudistettava, taloudellista yhteisvastuuta on lisättävä ja niin edelleen.
Jo nyt Ukrainan sodan aiheuttamia EU-maita korventavia tulipaloja on niin paljon, että Ukraina-päätös voi hiipua pelkäsi symboliseksi voitoksi, jota juhlapuheissa kiitellään, kun muuta kiiteltävää ei ole.
Omana lisäkantona kaskessa on vielä lajentuminen Länsi-Balkanille, jonka kanssa tuoreessa huippukokouksessa epäonnistuttiin pahasti. Ja vaikka se vain lisää epätoivoa, on tärkeätä muistaa, että nykyisiä kunnianhimoisia ilmasto- ja ympäristötavoitteita ei mitenkään voi sovittaa yhteen Ukrainaan ja Balkanille laajenevan EU:n kanssa.
Ukrainan kyky vastata EU:n jäsenyysvaatimuksiin saattaa sittenkin olla juhannushuippukokouksen historiallisen päätöksen kannalta vähemmän ylivoimainen haaste.
Ukrainalaisten, myös maan perinteisesti riitaisan eliitin, tahtotila on joka tapauksessa väkevä. Suurimmaksi ongelmaksi nousee vääjäämättä korruptio, jota myös hyökkääjä eli Venäjä on pitkään masinoinut ja masinoi sodan lopputulemasta huolimatta myös jatkossa.
Ennustaminen on vaikeaa ja ikävien ennusteiden julki tuominen on ikävää, mutta silti: Pelkään pahoin, että Ukrainan EU-jäsenyysprosessi on osa sitä jäätynyttä lännen ja Venäjän välistä loputonta konfliktia, johon meneillään oleva sota johtaa – yhtä loputon ja jäätynyt kuin itse konflikti.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
