EU:n ja USA:n välinen hormonisota jatkunut kolme vuosikymmentä
Kiista kasvuhormoneista on vaivannut EU:n ja USA:n kauppasuhteita jo kolme vuosikymmentä.
Luonnollisia ja synteettisiä kasvuhormoneja on käytetty Yhdysvaltojen lihantuotannossa 1950-luvulta lähtien. Niiden käyttö on Eurooppaa lukuun ottamatta sallittu myös muissa merkittävissä lihantuottajamaissa.
Euroopassa hormoneja käytettiin naudanlihantuotannossa varsinkin Britanniassa, kunnes 1970-luvulla hormonien luvattomasta käytöstä aiheutuneiden kohujen myötä kuluttajajärjestöt ja Euroopan parlamentti alkoivat vaatia niiden täyskieltoa.
EU-maissa hormonien käyttö ja hormonilihan tuonti kiellettiin kokonaan vuonna 1989. Yhdysvallat vastasi kostotulleilla Euroopasta tuotaville elintarvikkeille.
Vuonna 1997 Yhdysvallat voitti kiistan Maailman kauppajärjestön WTO:n paneelissa, joka totesi, ettei riittävää näyttöä hormonien terveyshaitoista ole.
Vuosikausien valitusten ja selvitysten jälkeen WTO:n vetoomuslautakunta päätyi vuonna 2008 ratkaisuun, jonka mukaan EU saa pitää kiinni hormonikiellosta, mutta toisaalta USA voi pitää kostotullit voimassa.
Vuotta myöhemmin osapuolet pääsivät kompromissiin, jossa EU lupasi kasvattaa hormonivapaan lihan tullivapaata tuontikiintiötä ja USA lupasi luopua asteittain kostotulleista.
EU:n mukaan riittävää näyttöä hormonilihan vaarattomuudesta ei ole. Yhdysvaltain viranomaisten mukaan hormoniliha on täysin turvallista.
Suomessa ja EU:ssa kiellettyjen hormonien käyttöä valvotaan vuosittain toteutettavassa vierasainevalvontaohjelmassa.
Vierasaineita tutkitaan myös EU:n ulkopuolelta tuoduista elintarvikkeista.
”Laittomassa käytössä hormonien annostus eläimelle saattaa olla suuri ja aiheuttaa oireita myös ihmisille, jotka näitä elintarvikkeita syövät. Tällaisessa käytössä on kyse myös eläinten hyvinvoinnista”, erikoistutkija Seija Berg Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta sanoo.
Suomessa ei ole löytynyt yhtään tapausta, jossa tuottajat olisivat antaneet eläimille kiellettyjä kasvunedistäjiä. Muualla EU:ssa tapauksia on ollut joitakin.
Hormonilihan valvonta ei kuitenkaan ole aina helppoa, sillä osa hormoneista on eläimissä luonnostaan tai ravinnon kautta saatuna.
Tosin luonnolliset pitoisuudet ovat yleensä pienempiä kuin, jos eläimelle olisi annettu hormonia.
”Jos eläin on saanut pienen annoksen hormonia valvotuissa oloissa esimerkiksi korvaimplantin kautta, se ei välttämättä näy lihassa kohonneina pitoisuuksina, jos varoaikoja noudatetaan.”
”Viime vuosina Euroopan unionissa on kehitetty menetelmiä, joilla pystytään määrittämään elimistön oman ja ulkoisesti nautitun hormonin pitoisuudet”, Berg kertoo.
Hormonivapaan naudanlihan tuonti Yhdysvalloista EU-maihin on kasvanut nopeasti, kun tullivapaata tuontikiintiötä on kasvatettu. Amerikkalaiset tuovat lähinnä kalliimpia ruhonosia, joissa kate on parempi.
TTIP-sopimukseen mahdollisesti sorvattava isompi kiintiö uhkaisi Euroopan parlamentin teettämän tutkimuksen mukaan eniten EU-maiden emolehmätuotantoa.
Vaikutukset ovat kiinni kuitenkin paljon valuuttakursseista sekä kiintiön suuruudesta.
Niklas Holmberg
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
