vierasyliö Ruokaturva pitää huomioidaEU:n budjettikehyksissä
Vuonna 2008 maailmaa kohtasi vakava ruokakriisi. Varoiteltiin, että se voi olla ”esimakua tulevasta”. Siltä nyt näyttääkin.
Maailman elintarvikejärjestön FAO:n ruokaindeksi on jo ylittänyt kesän 2008 huippulukemat. Aliravittuja on 925 miljoonaa ja määrä kasvaa. YK:n 192 jäsenvaltion tavoite puolittaa nälkäänäkevien määrä vuosien 1990 ja 2015 välillä on karannut käsistä.
EU:n rahoituskehyksiä käsiteltäessä on huomio liiaksikin kiinnittynyt budjetin kokoon ja nettomaksuosuuksiin. Eurooppalaisen lisäarvon, paremman tavoiteasetannan ja fokusoinnin, läpinäkyvyyden ja tuloshakuisuuden periaatteista on puhuttu liian vähän.
Erityisen tärkeää on, että rahoituskehykset ottavat huomioon myös seuraavan seitsemän vuoden aikana nousevat suuret globaalit haasteet, eli ilmastomuutoksen ja ruokaturvan. Nämä haasteet liittyvät toisiinsa.
Tunisian ja Egyptin massamielenosoituksissa baskeripäiset miehet uhmasivat vallanpitäjiä patongit ojossa. Ei patongin puute tai sen kallis hinta tietenkään yksistään päättänyt Hosni Mubarakin tai Zine El-Abidine Ben Alin valtakausia.
Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick on todennut, että kohonneet hinnat eivät olleet pääsyy, mutta ne pahensivat tilannetta, ja että tilanne voi yhä pahentua.
Se on helppo uskoa, kun egyptiläisen kuluttajan ruokakassi vie keskimäärinkin 38 prosenttia käytettävissä olevista tuloista, joissain maissa enemmänkin.
Euroopan unionissa ei ruokakriisiä ole ollut. Edellinen maatalouskomissaari usein muistutti, että ”eurooppalaisissa päivällispöydissä on ruokaa riittänyt”.
Nyt ruokaturva kuitenkin on noussut yhdeksi keskeiseksi teemaksi EU:n maatalouspolitiikkaa uudistettaessa.
Vuoden 2008 kriisin syntipukeiksi nostettiin aluksi markkinaspekulaatiot ja biopolttoaineet. Myöhemmin arvioitiin, että alhaiset varastot, vientirajoitukset, heikot sadot ja kallis öljy olivat ”pääsyyllisiä”.
Myös spekulatiivista kaupankäyntiä on syytetty maataloushyödykkeiden hinnannoususta.
OECD on todennut, että spekulaatiollakin on ollut osuutensa, mutta sen suuruusluokkaa on hyvin vaikea arvioida. Ei se kovin olematon voi olla, kun esimerkiksi maissin ja viljan kokonaistuotanto kaupataan vuosittain finanssimarkkinoilla viisitoistakertaisesti.
Maailman väkiluku kasvaa 9,1 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Ruokittavien suiden määrä lisääntyy joka sekunti kolmella.
Väestön kasvu ja lisääntyvä ruuan kulutus nostavat FAO:n arvioiden mukaan ruuan kysyntää 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Väkiluvun kasvu ja kiihtyvä ilmastomuutos yleistyvien sään ääri-ilmiöiden muodossa asettavat yhdessä vakavan kaksoishaasteen.
Ruokaturvan parantaminen edellyttää nyt määrätietoisia toimia. Tavoitteena on, että kaikilla ihmisillä kaikkina aikoina on fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset edellytykset turvalliseen ja ravintopitoiseen ruokaan.
Tavoite on vaativa, muttei mahdoton. Esimerkiksi vuosien 1960 ja 2000 välillä maailman ruokatuotanto kasvoi 150 prosentilla.
Tärkein elementti ruoantuotannon lisäämisessä on tuottavuuden lisäys.
Jos globaali kokonaistuotannon lisäys olisi yhtä heikkoa kuin maataloudessa (1,5 prosenttia), olisivat hälytyskellot soineet jo aikaa sitten.
FAO:n arvion mukaan 90 prosenttia tuotannon tarvittavasta lisäyksestä olisi saavutettava tuottavuuden ja tihentyneiden satojen avulla.
Jotta tuottavuuden lisäys olisi kestävällä pohjalla, panostukset tutkimukseen ja kehitystoimintaan ovat avainasemassa. Tarvitsemme parempia kasvilajikkeita, kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita.
Toinen tärkeä elementti liittyy kehitysapuun, jossa maatalouden osuus on supistunut voimakkaasti. On paradoksi, että kehitysavusta menee vain neljä prosenttia maataloustuotannon kehittämiseen, kun avunsaajamaissa maatalouden osuus kokonaistuotannosta on yli 30 prosenttia.
On myös selvää, että markkinoiden avoimuutta tulee parantaa. Tarvitaan laadukkaampaa ja kattavampaa tietoa yhtä lailla varastojen arvoista kuin satoarvioista.
Myös EU:ssa ruokaturva on nyt nostettu agendalle ruoan saatavuuden, yleisen turvallisuuden ja vakauden näkökulmastakin.
Komission linjaukset maatalouspolitiikan uudistamiseksi korostavat Euroopan ruokaturvallisuuden takaamista pitkälläkin aikavälillä. Samoin komissio muistuttaa, että myös EU:n on annettava panoksensa kasvavaan globaaliin kysyntään.
Kysymys on myös maataloustuotannon kannattavuudesta.
Kohonneet hinnat – tuottajatasollakaan – eivät automaattisesti realisoidu parempana kannattavuutena, jos tuotantopanosten hintojen nousu syö tuotteiden hinnannousun.
Jos EU haluaa myötävaikuttaa ruuantuotannon lisäämiseen, nuorilla viljelijöillä tulee olla näkymät kannattavasta tilanpidosta.
EU:n maatalouspolitiikan uudistaminen ei ole helppo tehtävä. Toivottavasti kuitenkin turvallisuus ja vakaus ovat kaikkien jakamia huolia. Ruokaturvan parantamiseen pitää löytyä yhteinen tahto. Kyse ei ole vain ruoasta, vaan turvallisuudesta ja vakaudesta ylipäätään.
Ruokaturvalla ei pidä leikkiä.
OLAVI ALA-NISSILÄ
Kirjoittaja on KHT-tilintarkastaja ja entinen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
