Lankapuhelimet takaisin
Lankapuhelimet tekevät uutta tulemistaan erityisesti maaseudulla, osin viimeaikaisten myrskyjen katkottua viestintäyhteyksiä. Lankayhteyksien varmuus, turvallisuus ja äänenlaatu ovatkin keskiössä, joskin lankojen kautta kulkevat laajakaistayhteydet ovatkin tulleet yhä tärkeämmiksi. Puhelinoperaattoreiden hintapolitiikka ajaa perheitä irtisanomaan lankapuhelinsopimuksiaan, mutta asiaan liittyvät juridiset ja eriarvoisuuteen johtavat näkökohdat unohtuvat helposti.
Lähes neljä vuotta sitten Elisa katkaisi kotimme puhelinyhteyden. Jos minä katkaisisin Elisan puhelinlangan, joutuisin siitä heti edesvastuuseen, ja poliisi tutkisi tekemiseni. Mutta poliisikin oli voimaton.
Rikosilmoitukseni johti toteamukseen: ”poliisin toimivaltaan ei sisälly voimassaolevan perustuslainvastaisuuden arvioiminen tai toisen viranomaisen toimivaltansa rajoissa antamien ratkaisujen, ohjeiden tai määräysten arviointi”.
Kotimme sisäinen puhelinverkko on omaisuuttamme. Elisa teki sen toimimattomaksi, vaikka omaisuus on jopa perustuslain suojaama. Lain edessä yritys on yksilöä arvokkaampi.
Elisa toimi Viestintäviraston valtuuttamana, joka käyttää poliisin sijasta viestintälain tulkintavaltaa. Vaikka eduskunta säätikin lain, jolla langalliset puhelinverkot voi korvata langattomalla, laki ei sitä edellytä, ei ainakaan sallimalla toisen omaisuuden tuhoamisen.
Viestintävirasto suosii langatonta puhelinyhteyttä. Siitä syystä se ei viime kesäkuussa nimennyt lähes koko Suomeen lain tarkoittamaa ”yleispalveluyritystä”, vaikka sen pitäisi näin tehdä.
Elisan lankapuhelimien katkaisuissa käyttämä periaate ”yksi lankapuhelin, yksi gsm-pöytäpuhelin” johtaa myös eriarvoistumiseen: Viestintävirasto tuskin olisi tyytyväinen yhteen pöytä-gsm-puhelimeen, jos Elisa katkaisisi viraston puhelimet ja faksit. Toki oman omaisuutensa irtisanomiseen virastolla olisikin lain mukaan oikeus, mutta se ei ulottune muiden omaisuuteen, kuten nyt.
Markku Larmas
emeritusprofessori
Lieto
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
