Evakkovaellus vei Virolaisen jalanjäljille Karjalassa
Sodanaikaisella juhannuksenalusviikolla satoi ja oli kylmä. Kuten tänään, juhannusruusujen ja syreenien kukkiessa torppien seinustoilla, saatiin rakeita niskaan taivaan täydeltä.
Johannes Virolaisen syntymästä tuli tammikuussa kuluneeksi sata vuotta.
Viime viikon tiistaina varhain lähti bussilla nelisenkymmentä matkustajaa Haminasta Venäjälle, määränpäänä karjalaisen ”heimopäällikön” kotimäki 15 kilometriä Viipurin kaupungin eteläpuolella.
Tohtori Virolaisen lapsuuskodin maisemissa Ylä-Sommeen kylässä valtioneuvosta kunnioitettiin laskemalla kukat pihapiirissä sijaitsevalle muistolaatalle.
Matkan vetäjä Terttu Ravi esitti Toivo Lyyran runon ”Kaik muistoin tulloo ettee tähä”. Laulettiin Karjalaisten laulu ja juhlaväki nosti Pommac-maljat, olihan Virolainen raittiusmies.
Vuonna 1937 Ylä-Sommeen kylässä oli 748 asukasta. Nykyisin Virolaisen kotipaikalla on muutama venäläisten rakentama mökki kasvimaineen ja kallistuvine ulkorakennuksineen.
Harmaan talon pihassa haukkuu raivokkaasti useampi koira. Löydämme talon emännän Tanjan ja saamme häneltä vinkin koulun sijaintipaikasta. Sen kivijalka löytyy 300 metrin päästä sankasta kuusikosta. Kansakoulusta on jäljellä portaat ja nurkka kivijalkaa.
Virolaisen lapsuuskotia ei enää ole, karjarakennuksista on jäljellä vain kivijalan kappaleita. Maakellarin jäänteet ovat pihatien toisella puolen villiintyneiden pihlaja-angervojen takana. Kellarin luota löytyi läkkiamme, jota arveltiin alkuperäisasukkaiden jäämistöksi.
Tero Porkka kuuluu Haminan teatteriin. Teatterilaiset kunnioittivat matkalla Virolaista evakkoajan henkeen sopivalla puvustuksella.
”Isäni Paavo Porkka (s. 1910) oli Johannes Virolaisen serkku. Tänään meidän piti kohdata muistomerkillä lohjalaisia sukulaisiani, mutta heille on sattunut aikatauluun vaikuttava viivytys”, pahoittelee serkustapaamisesta haaveillut Porkka.
”Venäjän matkoilla yllätykset ovat mahdollisia.”
Johannes Virolainen viljeli omin käsin maata.
Rakkaus maahan oli Virolaiselle myötäsyntyistä, eikä sitä ole mahdotonta aistia tänäkään päivänä Karjalan kunnaita katsellessa. Virolaisen kotimäellä kukkuu käki ja jylhät kuuset kurkottavat pilviin kohti sinitaivasta.
Virolainen ei lakannut elämänsä aikana kaihoamasta synnyinseudulleen. Hän antoi lapsuutensa uimapaikan nimen Lohjan evakkotilalleen: Vironperä.
TARJA TUULIKKI IIVONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
