Ruuan alkuperällä on suuri merkitys

Ruuan hinta on yleinen keskustelunaihe. Ruoka onkin kallistunut parin viime vuoden aikana yleistä hintojen nousua enemmän.

Syitä hintojen nousuun on monta. Suurin syy on, että ruuan kulutus on maailmalla

kasvanut nopeammin kuin sen tuotanto. Lisäksi ruuan tuotannon kustannusten nousu koko ruokaketjussa on ollut yleistä hintojen nousua nopeampaa.

Kasvaneita kustannuksia ei ole pystytty

siirtämään hintoihin. Tämä näkyy Suomessa

maatilojen tulotason pitkään jatkuneena alamäkenä.

Mikä on ruuan oikea hinta ja mistä hinta muodostuu? Yleisenä sääntönä voi pitää sitä, että jos joku tuote on selkeästi yleistä hintatasoa halvempi, siihen löytyy myös selitys.

Selitys ei useinkaan ole miellyttävä, koska hinta koostuu aina jostakin.

Kansalaisjärjestö Finnwatch julkisti

maanantaina selvityksen, joka paljasti törkeitä

ihmisoikeusloukkauksia thaimaalaisessa

ananaksia jalostavassa tehtaassa. Samanlaista toimintaa esiintyy myös tonnikalaa jalostavissa tehtaissa.

Tehtaan työntekijöille maksettiin todella pientä palkkaa, ja he tekivät jopa kymmenen tuntia ylitöitä päivittäin. Monet työntekijät olivat salaa maahan tuotuja siirtolaisia ja jopa lapsia. Lisäksi tehtaiden johto oli takavarikoinut siirtotyöläisten passit ja työluvat.

Finnwatchin toiminnanjohtajan Sonja Vartialan mukaan kyseessä on räikein tapaus, johon he ovat suomalaisyhtiöiden alihankintaketjuja selvittäessään törmänneet.

Suomessa näitä tuotteita myydään kauppaketjujen omilla merkeillä. Kauppa perustelee omien merkkiensä edullisuutta muun muassa sillä, ettei niitä juurikaan markkinoida ja ostovolyymit ovat suuria.

Finnwatchin mukaan kaupan omien tuotemerkkien vastuullisuudessa on ongelmia erityisesti silloin, kun tuotteet hankitaan epäsuorasti. Kaupan mukaan heidän vastuunsa ulottuu tuotteen valmistajaan saakka. Raaka-aineisiin liittyvästä vastuullisuudesta vastaa tavarantoimittaja. Tässä ketjussa on nyt

ilmennyt vakavia puutteita.

Tapaus osoittaa, että suuria kansainvälisiä tavaranhankintaketjuja on vaikea valvoa, vaikka suorissa tavaranhankinnoissa keskusliikkeet käyttävät kansainvälisen työjärjestön ILO:n perussopimuksiin ja YK:n ihmisoikeusjulkistukseen perustuvaa järjestelmää.

Selkeät ihmisoikeusrikkomukset ovat aina tuomittavia. Väärinkäytöksiin on puututtava nopeasti ja valvontaa on tiukennettava.

Kokonaan vastuuta ei voi kuitenkaan

ulkoistaa, vaan oma vastuunsa on myös kaupalla ja kuluttajilla. Loputtomasti ei voida kilpailla hinnalla, koska poikkeuksellisen

halpa hinta maksetaan ketjun alkupäässä. Näin on nyt käynyt Thaimaan ananas- ja

tonnikalatehtaissa.

EU:ssa ja erityisesti Suomessa valvotaan ruuan tuotantoa tarkasti. Alkutuotantoon liittyviä vaatimuksia on kaiken aikaa kiristetty muun muassa kanaloissa ja sikaloissa. EU:n yhteisistä säännöistä huolimatta edes kaikki jäsenmaat eivät niitä noudata.

Kuluttajat voivat ottaa kantaa ruuan

tuotannon eettisyyteen vaatimalla kaikkiin tuotteisiin alkuperämerkinnät. Ne eivät kuitenkaan kerro kaikkea sitä, mitä kyseisen tuotteen takaa löytyy.

Kuluttajien pitää vaatia tuotteilta alkuperämaan lisäksi myös eettistä laatua. Parhaiten se onnistuu valitsemalla lähellä tuotettu kotimainen vaihtoehto aina kun sellainen on saatavilla.

Kaikkia tuotteita ei Suomessa tuoteta, mutta tuontituotteiden pitää täyttää samat tuotantokriteerit kuin kotimaisenkin tuotannon. Kun näin ei ole, on ruuan alkuperällä entistäkin suurempi merkitys.

Avaa artikkelin PDF