KALAJUTTU Koukussa, osa 4
Koukut oli laitettu pyyntiin. Auringon matala valo oli hävinnyt jo tunteja sitten lounaiselta taivaalta. Kuunvalo valaisi mukavasti maisemaa.
Tälle alueelle pitää siirtää muutkin koukut, Martti mietiskeli paikantaessaan vielä kerran pilkkiavantonsa kahdella linjauksella ja tiputti uuden pyyntinsä veteen. Martti oli kairannut reiän Veerallekin.
”Onko tässä riittävästi vettä, puolitoista metriä”, kailotus kuului parinkymmenen metrin päästä.
”Aivan sopivasti.”
Martti tarkasti vielä oman avantonsa. Jään alla oli vettä vain kolmekymmentä senttiä. Iikka oli sanonut, että matikka nousee alla puoleen metriin. Pohjan pitää olla kiinteää savea ja sen pitää kasvaa matikkaruohoa. Parinkymmenen sentin vedestä ovat suurimmat tulleet, asiantuntija oli vakuuttanut.
Martilla söi. Tuli jo kolmas. Olivat vain vähän pienenlaisia, alle kaksikiloisia. Martti laittoi muikunpalat taas yläkoukkuihin. Hyvin tarttui uuteen vieheeseen. Veera oli halunnut ottaa kaupan pilkin. Itsepä tuon valkkasi, Martti mietti.
”Täällä ei syö ollenkaan”, Veera valitti.
”Kalastamisessa pitää olla kärsivällinen. Muista sitten terävä vastanyky, kun jotain alkaa tuntua.”
”Miksihän noilla saarilla on niin rumat nimet, vissiin miesten antamat”, Veera lörpötteli.
”Ihan osuvat nimet ne on. Iso mulukku ja Pikku mulukku.”
”Miten niin osuvat?”
”Sen huomaa, kun kiertää ne veneellä. Molemmissa on itärannalla semmoiset kalliolunssit.”
”Lunssit?”
”Niinku terskat. Isomulukussa se on vain isompi”, Martti totesi ja vetäisi taas kalan jäälle.
Limapötkylä, mies ajatteli hymynkare suupielessään. Marttia vähän säälitti Veeran pilkkimispaikka, mutta ei tälle matalikolle voinut naista päästää. Tunaroisi koko homman ja mitäpä tuo oli työntymässä mukaan miehiselle reissulle.
”Nyt on kiinni”, Veera kirkaisi.
”Ole kiljumatta, helvetissä”, Martti murahti. ”Nosta vaan jäälle.”
”Ei tämä sovi tulemaan. IIK!”
”Voi perkele! Koukku on tarttunut jäänreunaan. Ei tästä kärsi lähteä kaveriksi”, Martti pauhasi.
”Ei se ole missään jäänreunassa. Kala näkyy jo, ei vain mahdu.”
”Se on poikittain. Tarttunut kyljestä.”
Oli hetken hiljaista. Veera ähisi pilkkireiällään. Sitten ensimmäistä kertaa elämässään Martti kuuli Veeran kiroavan.
”Saatanan mörkö, alahan tulla vaan ylös. Eikä ole kyljestä kiinni. Turparustinki näkyy jo, muttei tarvi tulla kaveriksi. Kyllä minä tämän kiskon.”
Martti katseli, kun Veera vipusi kalaa kaksin käsin avannosta. Miehen hartioissa alkoi tuntua vilun väreitä, aivan kuin pakkanen olisi yhtäkkiä kiristynyt.
Martti vaihtoi asentoa autossaan. Hän luki naama mutrulla koko haastattelun. Veera kertoili lehdessä avoimesti koko mateenpilkintäreissun tapahtumat.
Ensimmäistä kertaa kalaennätys oli nyt naisella, lehti hekumoi. Lähes yhdeksänkiloinen on suurin Suomesta koskaan saatu made. Saaliin arvoa nosti artikkelin mukaan vielä se, että kala oli otettu pilkkimällä.
Marttikin oli päässyt artikkeliin. Veera oli vaatimalla vaatinut, että hänet piti ikuistaa saaliineen. Sen kuvan yläosaan oli präntätty: Kuva M. Mujunen.
Martti nosti haalean katseensa, katseli kirkonkylän raittia ja kuin ajatuksissaan rutisteli lehden suurissa kourissaan tiukaksi tolleroksi.
Hän käynnisti yskähtelevän autonsa ja otti suunnan kohti Raateniemeä. Paluumatkalla lehtimöykky lensi auton ikkunasta ja vieri tien ojaan talven aikana kertyneiden muiden roskien joukkoon.
MARKKU VÄLITALO
Oulu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
