KOLUMNI Sipilään luotettiin sokeasti

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on varmistanut paikkansa aikakirjoissa. Vaikka hallituksen taival on vasta alussa, on varmaa, että Sipilää muistellaan poikkeuksellisena johtajana.

Jo Sipilän vaalikamppailu oli poikkeuksellinen. Hän vei sen läpi sammutetuin lyhdyin.

Kansalle ei tarjottu edes vinkkiä tulevasta hallituspohjasta. Puhumattakaan, että äänestäjiltä olisi kysytty kantaa erilaisiin hallitusohjelmiin.

Ne ratkesivat vasta vaalien jälkeen.

Järjestelmässä rakkikoiran virka on toimittajilla. He hoitivat tonttinsa huonosti.

Toimittajat eivät onnistuneet puristamaan puoluejohtajista irti mitään oleellista. Hallituspohjan lisäksi olisi pitänyt selvittää, millä lääkkeillä Suomi oikeasti palautetaan kasvu-uralle.

Etenkin Sipilän johtamaa keskustaa oli pakko äänestää sokeasti ja silmät sidottuina. Hän vaikeni täysin suunnitelmistaan.

Kokoomus sentään teki äänestäjille selväksi, että edessä saattaa olla muutaman miljardin kulukuuri.

Perussuomalaiset korostivat, että mahdollisia leikkauksia ei kohdisteta poliisiin ja puolustusvoimiin.

Opositioon joutuneet puolueet eivät tarjonneet talouden oikaisuun sen kummempia vaihtoehtoja. Mitä enemmän vasemmalla puoluekartalla mentiin, sitä sisällyksettömämmiksi iskulauseet muuttuivat.

Vasemmistoliiton ja kommunistien ikitavoitteena on jakaa muiden kokoama lisäarvo omille kannattajille. Hyvinvointipalvelut luvattiin turvata, mutta lystin maksajaa ei mainittu.

Vihreät pyörittelivät yleistä höpinää erilaisten ympäristölle haitallisten tukien poistosta. Suomeksi sanottuna he halusivat korottaa veroja ja vaikeuttaa yritystoimintaa.

Pääministeriksi noussut Sipilä käyttää asioiden hoidossa tiukkaa aikataulutusta. Kulunut puolivuotiskausi on osoittanut, etteivät insinööriopit välttämättä toimi maan johtamisessa.

Hallituksen topakkaa aloitusta seurasi mahalaskujen sarja. Sipilän hallituksen esitykset muuttuivat luvattoman huonosti valmistelluiksi torsoiksi. Ne ammuttiin alas huutoäänestyksillä.

Menosta katosi tolkku.

Sotesotkun nousu hallituskriisiksi yllätti useimmat. Jälkikäteen sitä on helpompi ymmärtää.

Sipilän eteen tarjoutui historiallinen tilaisuus maakuntahallinnon rakentamiseen. Hän ajoi keskustan maakuntamallin taitavasti läpi soten varjolla.

Maakuntahallinnon vahvistaminen takaa keskustalle vakaan kannatuksen hamaan tulevaisuuteen. Sen läpimenon varmistamiseksi kannatti uhata hallituksen hajottamisella.

Viimeistään se palautti muut ruotuun.

Kokoomus sai myönnytyksenä lupauksen terveydenhoitopalveluiden vaihtoehtojen kasvattamisesta. Se tarkoittaa rahan virtaamista yksityispuolelle.

Perussuomalaiset katselivat vääntöä sivusta. Heidän tilanteensa on tukala, sillä hallitusvastuu on romahduttanut puolueen kannatuksen. Se kertoo karulla tavalla, että puolueen kansanedustajien kyvyt eivät ole riittäneet äänestäjien toivoman politiikan harjoittamiseen.

Ennen seuraavia vaaleja perussuomalaiset taatusti pohtivat, olisiko oppositiosta sittenkin helpompi huudella irtoääniä.

Avaa artikkelin PDF