vierasyliö Asiantuntijakupla

Asuntokuplan oloissa kauppaa käydään nimellishinnoilla, jotka

vastaavat huonosti asuntojen reaaliarvoa. Asuntojen hinnat

saattavat kallistua lyhyessä ajassa roimasti, vaikka asunnon ominaisuuksissa ei tapahtuisi mitään parannuksia.

Jossakin vaiheessa asuntojen

hinnat sitten romahtavat ja

niiden nimellishinnat alkavat

vastata aiempaa paremmin asuntojen reaaliarvoa: kupla puhkeaa.

Onko asiantuntijamarkkinoilla kuplia? Ikävä kyllä taitaa

olla.

Ei liene mahdollista ilmoittautua menestyksekkäästi, esimerkiksi ainakaan akateemiseksi, nanoteknologiaekspertiksi

ilman asiaankuuluvia opintoja

sekä tieteellisissä aikakauslehdissä julkaistuja tutkimusnäyttöjä, jotka muut tutkijat ovat arvioineet päteviksi.

Onko politiikan alalla toisin?

Voiko politiikan tutkijaksi

pätevöityä vain julkisuudessa, antamalla politiikkaa koskevia

haastattelulausuntoja medialle

– ilman asiaankuuluvia yliopisto-opintoja ja ilman

tieteellisissä aikakauslehdissä julkaistuja vertaisarvioinnissa testattuja artikkeleita?

Tällaisen ei pitäisi olla

mahdollista, mutta miten hyvät edellytykset edes medialla saati laajalla yleisöllä on erottaa

politiikan alalla kupla-asiantuntijat todellisista sisältöasiantuntijoista?

Luultavasti eivät kovin hyvät. Politiikan alalla asiantuntijuuskupla voi näköjään kestää

vuosikymmeniä.

Nykyään on verraton keino selvittää, miten arvostettu tutkija on omalla alallaan vertaistensa piirissä: Harzing’in Publish or Perish -ohjelma, joka on maksutta ladattavissa verkosta: www.harzing.com/pop.htm.

Ohjelma antaa jokaisen tutkijan niin sanotun h-indeksin eli Hisch-luvun. Se on Jorge Hirschin vuonna 2005 esittelemä määrällinen mitta, joka mittaa yksittäisen tutkijan julkaisutehokkuutta ja tuotettujen julkaisujen merkittävyyttä.

Jos henkilön Hirsch-indeksi on nolla, henkilö ei ole alan

tutkijoiden piirissä arvostettu.

Suomalaisessa julkisuudessa esiintyy politiikan tutkijoina joukko henkilöitä, joilla ei ole mitään tieteellistä näyttöä pätevyydestään nimenomaisesti politiikan tutkijoina. Heidän Hirsch-lukunsa on nolla,

kuten jokainen voi helposti tarkistaa.

Osalla ei ole valtio-opillisia opintoja lainkaan ja suurella osalla opinnot on suoritettu

rimaa hipovilla arvosanoilla.

Kyseiset henkilöt ovat

kuitenkin saattaneet työllistyä esimerkiksi Ulkopoliittiseen instituuttiin tai apurahatutkijoiksi, vaikka heidän opinnäytteensä on hyväksytty heikoilla arvosanoilla.

Näiden henkilöiden yleensä

vähäinen julkaisutoiminta

tyypillisesti rinnastuu lähinnä omakustanteisiin.

Median ei uskottavuutensa

takia kannattaisi haastatella nollatutkijoita, sillä se syö

median vakuuttavuutta.

Kupla-asiantuntijoista on haittaa myös yleisölle, sillä se saa hölöttäjien hölinöistä

väärän kuvan tieteestä ja tutkimuksesta. Ei laajalle yleisölle ole helppoa keinoa varmistua kunkin asiantuntijana esiintyvän pajattajan laadukkuudesta nimenomaisesti tieteilijänä.

Yleisö pitää asiantuntijana esiintymistä laadun takeena, vaikka näin ei tietenkään ole.

Tiedejulkkiksen sisällöllinen

arvo tiedeyhteisölle voi olla jokseenkin olematon. Tiedeyhteisölle vääristä asiantuntijoista on haittaa sillä hölöttäjien kaapatessa mediatilan, tieteellisesti perustelluille näkemyksille ei enää jää tilaa.

Mitä enemmän hölöttäjät tieteen nimissä julkisuudessa esiintyvät, sitä vähemmän pätevät tutkijat haluavat julkisuudessa esiintyä: he eivät halua leimautua samanlaisiksi kuin kupla-asiantuntijat.

Kupla-asiantuntija, varsinkin jos hän esiintyy akateemisena kansalaisena, tekee yliopistosta

arvauspajan ja siten surkastuttaa tieteen yhteiskunnallista asemaa. Tällöin tiede ei suuren yleisön silmissä eroa hölötyksestä.

Kupla-asiantuntija, joka esiintyy asiantuntijana sitä

sisällöllisesti olematta, syyllistyy petokseen: hän johtaa yleisöjään harhaan. Petos on rikos, jossa tekijä hankkii toista

erehdyttämällä tai erehdystä hyväksikäyttämällä oikeudetonta hyötyä ja siten aiheuttaa vahinkoa erehtyneelle.

Kupla-asiantuntija voi heikentää poliittista päätöksentekoa syöttämällä julkisuuteen vääriä tietoja sillä tavalla, että lopputulos vääristyy ja kansakunnalle aiheutuu vahinkoa.

Vailla ammatillisia ansioita

olevan kupla-asiantuntijan suhde asiantuntijaan on osapuilleen sama kuin valelääkärin suhde lääkäriin.

Politiikan tutkijoina esiintyy nykyään hölöttäjiä, jotka esittävät toinen toistaan pinnallisimpia pika-arvioita, joita seuratessa kritiikitönkin yhteiskuntatieteilijä joutuu kokemaan myötähäpeää ammattikuntansa puolesta.

Nämä henkilöt eivät tyypillisesti sano mitään, mitä valtio-oppineiden pitäisi lukea: heidän medialausuntonsa ovat yleensä alan ammattilaisille arvottomia.

Ikävällä tavalla näitä kommentoijia yhdistää teorioiden

jokseenkin täydellinen puuttuminen ja se, etteivät heidän päätelmänsä tyypillisesti perustu mihinkään varsinaiseen, varsinkaan määrälliseen tutkimusaineistoon, jota oltaisiin joillakin tieteellisillä tutkimusmenetelmillä analysoitu.

Päinvastoin he tarjoavat mielipiteitään aineistoista, teorioista ja tutkimusmenetelmistä riippumatta, mutta kuitenkin ikään kuin tieteen arvovallalla.

Ammatillisesti pätevistä asiantuntijalausunnoista

heidän lausuntonsa poikkeavat kuin yö päivästä. Laaja yleisö ei tätä kuitenkaan tule tietämään, ellei media nosta vaatimuksiaan asiantuntijoille.

Ei olisi pahitteeksi, että

media haastattelisi myös eteviä tutkijoita.

Asiantuntijamarkkina voi inflatoitua aivan kuin asuntomarkkina. Sanavalmiit kupla-asiantuntijat voivat syrjäyttää ammatillisesti pätevät tieteilijät suomalaisesta julkisuudesta.

Se ei ole kenenkään etu.

MATTI WIBERG

Kirjoittaja on valtio-opin professori Turun yliopistossa.

Avaa artikkelin PDF