Millä äänellä Suomi maailmalla esiintyy?
Euroopan unioni, Euroopan neuvosto, Etyj, Nato.
Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka, puolustuspolitiikka.
Kriisinhallinta, sotilastarkkailu, kansainvälinen yhteistyö.
Missä kaikessa Suomi on oikein mukana? Ja miksi?
Maailma on muuttunut. Talouden valta on kasvanut ja sen raja politiikkaan hämärtynyt, valtioiden väliset riippuvuudet lisääntyneet ja sodan uhka vaihtunut monin paikoin pakolais-, rikollisuus-, tauti-, kyber- ja ympäristöuhkaksi.
Eurooppaa ennen jakaneista sotilasliitoistakin toinen on kadonnut kokonaan.
Mikä on Suomen rooli ja ääni tässä maailmassa? Kuka päättää, millaista politiikkaa maamme edustaa?
Ulkopolitiikasta päättävät yhdessä presidentti ja hallitus.
Suomi häärii kuitenkin maailman kriisipesäkkeissä erilaisten järjestöjen tunnusten alla. Miten tämä sopii puolueettomuuteen?
”Suomihan ei ole puolueeton maa”, ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) korjaa.
”Suomi ei kuulu sotilasliittoon, mutta puolueettomuudesta lakkasimme puhumasta, kun liityimme Euroopan unioniin. Olemme sitoutuneet EU:n arvoihin ja siellä harjoitetaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.”
Suurin osa EU-maista on myös Naton jäseniä, ja Suomellakin on Natoon suhde – kumppanuussuhde. Se tarkoittaa muun muassa yhteisiä harjoituksia ja mahdollisuutta osallistua YK:n rauhanturvaoperaatioihin.
”Saamme tietoja ja kokemusta, joista on hyötyä oman puolustuksemme järjestämisessä”, Tuomioja perustelee.
Kriisinhallinnassa Suomi voi esiintyä Nato-, Etyj- tai EU-joukkojen lipun alla.
Tälläkin hetkellä suomalaissotilaita on maailmalla kymmenissä paikoissa, muun muassa Kashmirissa ja Lähi-idässä.
Suurimmista kohteista Afganistanista joukot vedetään ensi vuonna pois ja Libanonissa niitä lisätään.
”Kaikilla näillä operaatioilla on YK:n valtuutus”, Tuomioja painottaa.
EU-ulkopolitiikassa Suomella on veto-oikeus, mutta YK:n turvaneuvoston pakotepäätös sitoo jäsenmaita. Sotilaalliseen voimankäyttöön sekään ei voi velvoittaa.
”Mutta jos YK:lta tulisi pyyntö, olemme kyllä valmiita vastaamaan myönteisesti”, Tuomioja vastaa kysymykseen juuri nyt ajankohtaisesta Syyriasta.
Jos sotilaallista voimaa tarvitaan, YK:n antamaa tehtävää lähtee hoitamaan usein Nato.
Suomi on siis Naton kanssa paljon tekemisissä. Sekä Viro että hiljattain myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ovat arvioineet, että Nato lisäisi Suomenkin turvallisuutta.
Miksi tämä jäsenyyskysymys on niin vaikea?
”Ei se ole vaikea, vaan hyvin selvä. Meille riittää kumppanuus, ja tämä on myös suomalaisten enemmistön näkemys”, Tuomioja sanoo.
”Vaikeaksi tämän tekee se, että yleensä äänessä ovat Nato-jäsenyyden kannattajat. Kaikesta voidaan kyllä keskustella, mutta samalla esiin voi tulla seikkoja, jotka eivät palvele hyviä suhteitamme Venäjään tai Yhdysvaltoihin.”
Nato-kysymyksen hankaluuden osoitti Islannin ilmavalvonta. Suomen piti mennä mukaan Nato-harjoituksiin, mutta sitten alettiin miettiä tilannetta, että valvonnan kohteeksi osuisi venäläinen kone. Päätettiin jättää aseet pois.
Tuomiojan mukaan Venäjän kanta Suomen Nato-jäsenyyteen on tullut selväksi, vaikka ”ei se meidän ratkaisuihimme vaikutakaan”.
Samaan aikaan Venäjä varustautuu myös lännessä.
Suomi onkin panostanut pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön Nordefcon ja Norsun kautta.
Yhteistyöllä haetaan kustannustehokkuutta. Se käsittää yhteisiä harjoituksia ja aluevalvontaa sekä samanaikaisesti tehtyjä tarvikehankintoja. Tämä vaihtoehto sopii hyvin Natoa ja Venäjää karsastavalle kansalle.
Puolustusministeriön juuri eläköityneen viestintäpäällikön Jyrki Iivosen mielestä kysymys on pikemminkin sekä taloudellisesta että poliittisesta pakkoraosta.
Vaikka sotatietoa jaetaan, yhteistyö ei murenna omaa puolustustamme eikä se ole vaihtoehto Nato-jäsenyydelle tai omalle puolustukselle, Tuomioja sanoo.
”Puolustusmäärärahat ovat riittävällä tasolla, ja välttämättömät tehtävät on pystytty hoitamaan. Toistaiseksi emme ole hankkineet mitään yhteiskäyttöön.”
Nyky-Nato näyttäytyy joka tapauksessa vanhan kylmän sodan perinteen mukaisena sotilasliittona tai yleisempänä turvallisuusuhkiin vastaavana järjestönä. Se on sotilaallinen mutta muuttuva järjestö.
”Voihan olla, että 20 vuoden kuluttua Natoa ei enää tarvita eikä sitä ole.”
Entä muut järjestöt, joissa Suomi on mukana, onko niistä hyötyä?
Presidentti Niinistö arvosteli äskettäin sekä EU:ta että YK:ta saamattomuudesta ja päätöksenteon jähmeydestä ja toivoi Suomea mukaan myös järeämpiin talouspöytiin.
Tuomioja laajentaisi YK:n turvaneuvostoa 20–25 jäseneen ottamalla uusia pysyviä ja vaihtuvia jäseniä nykyisten viiden ja kymmenen sijaan. EU saisi Britannian ja Ranskan paikat.
Näin useampi maa pääsisi päättämään ja ydinporukasta tulisi sama kuin rikkaiden maiden talouspainotteisesta G20:sta.
Suurella YK:lla on painoarvoa ja Euroopan neuvoston sopimuspohja on vahva, sillä sen käytössä on ihmisoikeussopimus ja -tuomioistuin. Sieltä suomalaisetkin ovat saaneet oikeutta. Päätökset ovat muuttaneet pysyvästi ihmisoikeusnormistoa esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen osalta.
Etyj tekee samantyyppistä työtä ihmisoikeusasioissa ja vaalitarkkailussa ja lisäksi kriisinhallintaa ja asevalvontaa, mutta vailla sitovia sopimuksia. Järjestönä se on Tuomiojan mielestä ”huonommassa hapessa” kuin Euroopan neuvosto. Melko veltto, mutta modernisoitavissa.
Suomen Etyj- ja Nato-valtuuskuntien puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.) pitää Etyjiä tärkeänä toimijana, sillä se on tuonut vakautta Eurooppaan. Hän osallistuu huomenna Turkin Istanbulissa alkavaan Etyj-kokoukseen, jossa myös isäntämaan kurdi- ja mielenosoitusasiat noussevat esille.
Suomi siis jatkaa järjestöjen jäseninä, eivätkä jäsenmaksutkaan ole Tuomiojan mukaan kalliita. Sekä Euroopan neuvoston että Etyj:n jäsenmaksu on vajaat neljä miljoonaa euroa.
”Rauhan ja vakauden ylläpitäminen ja konfliktien estäminen tulee paljon halvemmaksi kuin aseidenkäyttö ja sotiminen.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
”Suomi
ei kuulu
sotilas-
liittoon, mutta puolueettomuudesta lakkasimme
puhumasta, kun
liityimme
Euroopan unioniin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
