VIERASKOLUMNI On oman kaupan aika
Kilpailuvirasto teki vuoden alussa havainnon. Se totesi, että kaupan asema ruokaketjussa on ongelmallinen.
Jos kilpailuvirastolla olisi ollut hartioita puhua suomeksi, olisi se sanonut, että kauppa käyttää monopoliaan väärin ja vetää kaikista väleistä.
Ei sanonut. Puhui vain, että ei ole oikein kerätä miljardi euroa suojelurahaa tavarantoimittajilta mainostamiseen, jota ei aina edes tehdä. Ja että ei ole oikein lähettää myymättä jäänyt tavara takaisin tuottajille laskun kanssa.
Ei sanonut mitään siitä, että kaupan osuus ruuan hinnasta on kohonnut vuosi vuodelta. Ei sanaakaan kauppapaikan kaavoitukseen liittyvästä poliittisesta tukemisesta. Ei sanaakaan ylipitkistä maksuajoista ja toisten rahoilla elämisestä.
Niin oli kaupan asiamiehen Osmo Laineen helppo kirkkain silmin vakuuttaa työnantajansa kaikinpuolista viattomuutta, vaikka kädet olivat tahmaisessa sokerissa kuin karkkivarkaalla.
Kilpailuviraston raportti esiteltiin kiusaantuneelle kauppa- ja teollisuusministerille, Jyri Häkämiehelle. Tämä ei näyttänyt lainkaan ymmärtävän, että asialle pitäisi tehdä jotakin. Ei porvari porvarin silmää noki.
Eipä näkynyt paikalla maatalousministeri Jari Koskistakaan. Koskisen aika kuluu Brysselin kabineteissa, vaikka suomalaisen maajussin elämästä päätetään K- ja S-kaupan ostoasiamiehen pöydän vieressä. Asian pitäisi kiinnostaa pääministeriäkin, mutta hänellä on kiirettä toisaalla, kuten hallituskumppanien blogien oikomisessa.
Talonpoika Mikko Lindberg soitti minulle jokunen viikko sitten ja sanoi, että ei tässä enää kovat puheet auta. Pitäisi perustaa oma kauppa. Eikä mitään suoramyyntikatosta kakkostien varteen vaan kunnon myymäläketju. Kauppa, joka myy suomalaisten viljelijöiden tekemää ruokaa kaikille reilulla tavalla.
Olin ja olen yhä enemmän ehdottomasti samaa mieltä. Kun osuustoimintaa alun perin pystytettiin toistasataa vuotta sitten, oli oman kaupan rooli ihan erottamaton. Onneton luokkataistelun tuominen mukaan kuvioihin erotti tuottaja- ja kuluttajatoiminnan sittemmin toisistaan ja siitä on koko laaja vähäväkisten joukko kärsinyt.
Kaupan massatarjontaan ja ylimielisyyteen on laajasti kyllästytty muutenkin. Lähiruoka-ajattelulla on paljon ystäviä, mutta toistaiseksi vähän toteuttajia. Kumppaneita oman ketjun organisointiin kyllä löytyisi, on sitä sen verran tyhjää kauppatilaa Suomessa – keskikaupunkien kivijaloissa ja markettien ylisuurilla pihoilla. Toistaiseksi meillä viljelijöillä on hyvä omistajayhteys myös suomalaisiin ruuan valmistajiin, joiden pitäisi olla vahvasti kuviossa mukana.
Tästä irtoaa oikeaa purtavaa myös uinuvalle MTK:lle ja Pellervo-seuralle. Kummassakin askarrellaan turhan paljon erilaisten organisaatiouudistusten parissa, kun kenttä parkuu toimintaa.
Tuossa sitä olisi tarjolla. Ja oikealla asialla kuorrutettuna.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
